Kohtaamisesta kutsuun – lähetystyön ydin on Jeesuksen luo kutsuminen

Japanilainen Hiroko Asuma (kuvassa vasemmalla) kutsui kaupassa tapaamansa rouvan mukaan kirkon järjestämään englannin piiriin. Kuva: Lea Lukka.

Lähetit ja paikalliset kristityt kutsuvat kaikkialla uusia ihmisiä seurakuntaan. Paikallisilla on vahvuutenaan valmiit verkostot sekä kielen- ja kulttuurintuntemus, joskus myös lähetin ulkopuolisuus auttaa evankeliumin eteenpäin viemisessä.

Kaukasiassa seurakuntaan tuleminen on paikallisille melko ison kynnyksen takana. Kotikokoontumiseen voi olla hieman helpompi tulla, koska se muistuttaa enemmänkin vierailua jonkun luona kuin seurakunnan kokoontumista. Kaukasiassa kutsumista edeltää aina tutustuminen.

– Tässä kulttuurissa olisi hyvin outoa kutsua tuntematon ihminen kotiin tai kodinomaiseen kokoontumispaikkaan. Lisäksi ennen kutsumista täytyy yrittää arvioida, onko tulija luotettava vai haluaako hän vain aiheuttaa vaikeuksia lähetystyölle. Kaduilta ei voi kutsua ihmisiä seurakunnan tilaisuuksiin, Kaukasian-lähetti kertoo.

Seurakuntaan kutsumisessa paikallisilla on etuna se, että heillä on valmiit sosiaaliset verkostot, eli sukulaiset, ystävät ja tutut. Mitä enemmän seurakunnassa on paikallisia, sitä laajempi verkosto on niitä, joita voidaan kutsua. Toisaalta paikalliset voivat olla arkoja pyytämään sukulaisia ja ystäviään seurakuntaan.

Jos paikallisia on vielä vähän, tilanne on hankala. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin alkaa luoda itse kontakteja. Tämä on pitkä tie: uusien lähettien täytyy ensin oppia riittävästi kieltä, ja sen jälkeenkin vie aikaa tutustua ihmisiin. Uudet tuttavat eivät aina ole kiinnostuneita tulemaan seurakuntaan.

Seurakuntaa synnyttävässä työssä kutsuminen on keskeinen asia. Se on myös kipeä asia, jossa lähetit kokevat hyvin usein riittämättömyyden tunnetta.

– Kuinka tutustua uusiin ihmisiin, jos paikallisilla ei ole kovin suurta kiinnostusta ulkomaalaisia kohtaan? Ketä kaikkia minun tulisi kutsua? Kuinka monesti yhtä ihmistä pitäisi kutsua, jos tämä ei vaikuta kiinnostuneelta? Oman vajavaisuuden ja paikallisten haluttomuuden keskellä pitää muistuttaa itseään siitä, että Jumalalle kaikki mahdollista ja että Hänellä riittää etsivää rakkautta kadonneita kohtaan, lähetti sanoo.

Mongoliassa seurakunnat tekevät paljon tavoittavaa työtä ja kristityt kutsuvat ahkerasti uusia ihmisiä mukaan seurakuntaan. Useimmissa saarnoissa pastori muistuttaa seurakuntalaisia siitä, että he ovat maailman valo ja heidän kristittyinä tulisi loistaa Kristuksen valoa kertomalla uskostaan ja kutsumalla ihmisiä mukaan seurakunnan toimintaan.

– Suomalaisen korviin tällaiset voimakkaasti ilmaistut muistutukset voivat kuulostaa vaatimuksilta, mutta paikalliset ymmärtävät kutsumisen tärkeyden ehkä paremmin kuin me suomalaiset, Mongolian-lähetti Ella Henriksson pohtii. Suurin osa tämänhetkisistä seurakuntalaisistakin on löytänyt Jeesuksen luo sen johdosta, että joku on rohjennut kertoa heille elävästä Jumalasta ja kutsunut heitä seurakuntaan.

Mongolialaiseen kulttuuriin kuuluu kutsujen esittäminen ja toisten luona vieraileminen. Kuitenkaan kutsu seurakuntaan ei välttämättä johda siihen, että uusi ihminen tulisi tutustumaan seurakunnan toimintaan. Keskustelut tapaamisista ja vierailuista ovat enemmänkin kohteliaisuuksien esittämistä kuin tapaamisen kalenteriin merkitsemistä. Kutsun vastaanottaneen on halutessaan helppo kieltäytyä kutsusta kiertämällä aihe tai jättämällä asia sikseen niin sanotun kutsun hyväksymisen jälkeen.

Israelissa on hyvä maaperä sanoman leviämiselle. Jos tapahtuu hyvää tai huonoa, sana leviää, eikä mikään pysy salassa. Jos elämäntodistus herättää luottamusta, arjen keskellä on helppo kutsua ihmisiä Kristuksen yhteyteen. Esimerkiksi arabikristitty Suhail pitää tavaratalon yhteydessä kahvilaa ja käy siellä hedelmällisiä keskusteluja monien ihmisten kanssa.

Juutalaiselle on usein helpompi ottaa vastaan julistusta ulkomaalaiselta, ja moni messiaaninen juutalainen on tullut uskoon ulkomailla matkustaessaan kristityn välityksellä.

Tel Aviv-Jaffassa sijaitsevan Immanuel-kirkon Avointen ovien tapahtumassa puheet pidettiin tänä syksynä ensimmäistä kertaa hepreaksi. Seurakunnan messiaaninen pastori Joel oli pukeutunut vapaasti ja kirkon keskimmäisen lasimaalauksen kohdalla kertoi oman uskoontulonsa tarinan. Jotkut vierailijat loukkaantuivat todistuksesta ja jopa jotkut messiaaniset juutalaiset seurakuntalaiset hämmästelivät Joelin rohkeutta ja avoimuutta.

– Edellisinä vuosina ulkomaalainen pastori puhui englanniksi tulkin välityksellä pukeutuneena papin asuun. Hän toi sanoman välimatkan päästä, ja todistus oli helpompi kuulla ja ottaa vastaan. Kun sama tulikin suoraan paikalliselta juutalaissyntyiseltä ja hepreaksi, se kävi aivan toisella tapaa kohti ja suorastaan loukkasi, Israelin-lähetti Hanna Rissanen kertoo.

Kutsumisessa tärkein lähtökohta on Jeesus, joka on kutsunut meidät luokseen, ja joka kutsuu myös muita luokseen. Kutsuttuina ja rinnalla kulkijoina voimme viedä tätä kutsua eteenpäin.

Kutsusta kieltäytyminen ei tee kutsujan työtä tyhjäksi. Joitakin kutsutaan satoja kertoja ennen kuin he myöntyvät ottamaan ensimmäisen askeleen Jumalan kohtaamisessa. Toisille jo ensimmäinen kutsu voi olla se, johon he tarttuvat. Emme välttämättä koskaan saa tietää, mikä oma roolimme oli Jeesuksen luokse kutsumisessa.

Läheteillä ja paikallisilla kristityillä on omat paikkansa uusien ihmisten tavoittamisessa. Lähetti voi olla esimerkillään tiennäyttäjä. Hän herättää, innostaa, varustaa ja tukee paikallisia kutsumaan toisiaan Kristuksen luo.

Lähetti saattaa myös tavoittaa ihmisiä eri tavoin kuin paikalliset. Esimerkiksi Itä-Aasiassa ilmainen englannin kielen harjoittelumahdollisuus vetää uusia ihmisiä kirkkoon.

Myös ihan tavallisella suomalaiskristityllä on erilaisia mahdollisuuksia kutsua ihmisiä tutustumaan Jeesukseen ja seurakuntaan. Anna valon loistaa!