Jouluksi kotiin – pakolaistyötä Ateenassa

Masihin perheen matka on kulkenut Pakistanista Suomen kautta lähetystyöhön Ateenaan, missä he viettävät joulua suuren pakolaisjoukon keskellä.

Kreikkalaisen talon parvekkeelta kuuluu suomenkielistä puhetta. Koulupoika katselee uutta asuinaluettaan ja juttelee Skypessä luokkakavereilleen Suomeen. Ollaan Kreikan Koropissa, jota kutsutaan Pikku-Intiaksi.

Liki kaikki paikalliset puhuvat punjabia, ja kieltä ymmärtävät hyvin myös pojan, Josh Masihin pakistanilaissyntyiset vanhemmat. Siinäpä yksi syy Joshin muutolle pois Suomesta, kotimaastaan; vanhemmat tulivat Kreikkaan pakolaistyöhön.

– Muutto on sujunut hyvin, vaikka aluksi kaikki olikin haastavaa, kertoo perheen isä, Faisal Masih. Olihan seutu ja kieli meille vierasta. Olimme saaneet kutsun liittyä Ateenassa Crossroads -järjestön työtiimiin. Se on meille suuri rukousvastaus ja etuoikeus.

– Poikamme Josh on sopeutunut uuteen kouluun, vaikka läksyjä onkin enemmän kuin Suomessa, ja koulupäivät ovat pitkiä, perheen äiti, Bella Masih iloitsee. Josh on löytänyt ystäviä, ja yhteyttä kotimaahankin pidetään yllä. Joshin äidinkieli on suomi.

Masihien tie Kreikkaan ja lähetystyöhön kulki Suomen ja Lähetysyhdistys Kylväjän kautta. Kotimaa Pakistan on maailman suurimpia muslimimaita, väkiluku on noin 200 miljoonaa. Toisin kuin useimmat Kreikan intialaisista, pakistanilaisista ja afgaaneista, Masiheilla ei ole pakolaistaustaa. He ovat muuttaneet työn perässä – Bella nyt jo toistamiseen.

– Bella muutti Suomeen vuonna 2004 työhön erääseen perheeseen, minä sen jälkeen opiskelemaan lakia. Kuulumme kotimaamme pieneen kristittyyn vähemmistöön. Suomessa työskentelimme viimeksi suntioina. Opiskelimme Kristittynä Suomessa -opintolinjalla Kauniaisissa. Siellä tutustuimme lähetyskurssilaisiin, ja kiinnostus lähetystyöhön kasvoi, Faisal muistelee.

– Aluksi minusta tuntui, että lähetyskutsu oli vain miehelläni, mutta lähetyskurssilla ymmärsimme, että Jumala ei etsi työhönsä superihmisiä. Myös tavalliset ja heikot kelpaavat, sellaisetkin, kuin me, Bella iloitsee.

– Jumala ei kysy, olemmeko taitavia, vaan sitä, tahdommeko olla Hänen käytössään. Olin masentunut ennen kuin ymmärsin tämän, Faisal kertoo elämästään ennen Kauniaisten aikaa.

– Elämä tuntui tyhjältä. En tiennyt, kuka minua voisi auttaa. Jumala näki pimeyteni ja tarttui minuun. Hän toi minut valoon ja antoi minulle tehtävän. Rukouksemme on, että Jumala edelleen johdattaisi meitä, ja antaisi työtovereita tiimiimme kotikylässämme Koropissa. Teemme työtä pääasiassa Ateenassa; sinne saapuu pakolaisia runsaasti päivittäin, Faisal kuvaa työn luonnetta.

Pakolaisten matka Kreikasta eteenpäin voi vaikeutua ja odottelu pitkittyä, joten perheitä pyritään tavoittamaan muun muassa Crossroadsin pakolaiskeskuksessa. Se on yksi Lähetysyhdistys Kylväjän yhteistyötahoista Ateenassa. Kylväjän näky on lähettää lähettejä sinne, missä ei enää tai vielä tunneta Kristusta. Masihien työ on pakolaisten kohtaamista, rohkaisua, arjen tarpeissa auttamista ja keskusteluapua.

Myös pakolaisten hengelliset tarpeet huomioidaan. Pakolaiskeskuksen ohjelmassa on yhteisten aterioiden ja muiden virikkeiden lisäksi pieniä hartaushetkiä. Kristillistä sanomaa kylvetään myös Jeesus-filmien avulla.

– Rukouksemme on, että kylvetyt siemenet itäisivät ja usko syntyisi pakolaisten sydämissä. Heidän keskuudessaan on myös kristittyjä, joita haluamme kutsua kotiimme, myöhemmin kenties seurakuntayhteyteen. Tähän työhön pyydämme teitä rukousavuksi: pyydä, että Jumala lähettäisi vapaaehtoisia työhön rinnallemme, Faisal haastaa.

– Kohtaamme paljon lapsiperheitä. Olisi mahtavaa, jos meillä olisi jakaa heille leluja, Bella innostuu. Ehkä joku saa sydämelleen lahjoittaa niitä meille? Näiden pakolaisperheiden parissa vietämme tulevan joulun. He ovat nyt meidän perheemme – ja me olemme heidän perheensä täällä kaukana kotimaasta.

Joshilla on edessään ensimmäinen joulu poissa kotoa, Suomesta. Millainen se sitten onkaan, joulupukkia hän ei enää odota. Eikä maa taida olla lumesta valkoinen! Isän lapsuudessa maasta tehtiin valkoinen käyttäen pesupulveria avuksi.

– Eihän kotiseudullani satanut lunta. Olen katolisesta perheestä, ja jouluperinteisiimme kuului, että levitimme pulveria kaduille jouluksi. Pihoilla kiersi nuorukaisten lauluryhmiä, ja kaikki saivat uusia vaatteita jouluksi, Faisal muistelee. Äiti valmisti puuroa, khiiriä, joka maustettiin sokerilla, ei suolalla, kuten teimme Suomessa. Joulukirkon jälkeen perheet lähtivät puistoihin, eivät suinkaan hautausmaakierroksille kynttilöitä viemään.

– Joulun sanoma on kaikkialla sama. Vapahtaja syntyi synkkänä aikana tuomaan kansalleen rauhan. Jeesus kohtasi köyhiä ja sairaita ja paransi heitä. Jumalalla on sama hyvä tahto ihmisiä kohtaan yhä. Olemme kiitollisia lähettäjillemme, jotka mahdollivat työmme tämän päivän köyhien ja kodittomien keskellä. Rukoilemme teidän puolestanne ja kiitämme teistä Isäämme, Faisal lupaa.

Jeesus on Rauhanruhtinas, joka toi lohdun ihmisille. Hän elää sydämissämme tänäänkin, kiittää Bella.

Marjaana Kotilainen