Vaasalaiset paketoivat kotimaan jouluterveisiä

Jeesus maailmalle -piirin jouluvalmisteluihin on kuulunut jo parikymmentä vuotta lähetystyöntekijöille lähetettävien joululahjojen kokoaminen.

– Pakettien lähettäminen sai alkunsa oman seurakuntamme nimikkolähettipariskunnasta 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Pian sitten lähetimme paketteja muillekin läheteille mahdollisuuksien mukaan, muistelee Kylväjän kotiseutulähetti Timo Holmlund

Lahjoja on lähetetty Kylväjän läheteille sitä mukaa kuin resurssit ovat antaneet myöten. Etusijalla ovat lapsiperheet ja asemapaikassaan yksin toimivat lähetit. Paitsioon ovat jääneet ne lähetit, joiden työalueella posti ei kulje luotettavasti.

– Sisältö vaihtelee paketin kokoajan mukaan, mutta nykyään pääosan muodostavat ostetut lahjat, kuvailee Holmlund.

– Joulu on antamisenkin juhla. Lähettäjänä haluan muistaa lähettiä jollakin suomalaisella. Jouluna lähetti muistelee kotimaan joulua, ja jokainen paketti tuo iloa hänelle, lisää itsekin Kylväjän lähettinä Bangladeshissa ollut Riitta Kurttila.

– Pakettien tekemisessä yhdistyy antamisen ilo ja mukava tapahtuma muiden osallistujien kesken, Kurttila jatkaa.

Pakettien kokoamisessa on Holmlundin mukaan omat haasteensa:

– Kaupan hyllyjen välissä seistessä tulee helposti avuton olo: mitä hankkia henkilölle, jota ei ole ehkä koskaan tavannut, niin että siitä olisi hänelle iloa?

Toinen hankaluus on paketin koko: Jouluterveiset pitäisi puristaa A4-kokoiseen, kuusi senttiä paksuun pakkaukseen, joka saa painaa maksimissaan kilon.

Ennen joulua on monenlaista keräystä ja paljon tarvitsevia Suomessakin, mutta pakettien lähettäminen tarjoaa mahdollisuuden muistaa lähettiä henkilökohtaisesti.

– Tarkoitus on viestiä saajalle, että juuri hän on muistissamme, painottaa Holmlund.

Paketoijilta vaaditaan kärsivällisyyttä, näppäryyttä ja laskutaitoa.

– Palapelin vaikeus on sovittaa tavarat koon ja painon mukaan järkevästi, niin että tavaraa tulee suurin mahdollinen paino yhteen pakettiin. Tämä on seurausta suurimmasta haasteesta: etenkin lentopostin taksat ovat usein suuremmat kuin sisällön arvo, harmittelee Holmlund.

Holmlund seuraa palautepostia tietääkseen, minne paketit menevät perille, jotta työ ei menisi hukkaan. Pakettien perillemeno on parantunut alkuajoista huomattavasti.

– Ehkä yksi paketti parista kymmenestä jää taipaleelle, vahingoittuu tai tulee vajaana perille.Ihmisten lisäksi riskejä pakettien kulkuun aiheuttavat joskus myös uteliaat eläimet.

– Kuitenkin sokerina pohjalla on kevyt olo, kun paketit on jättänyt postin haltuun. Aikanaan sitten palauteposti kruunaa homman, ja lähettien kiitokset rohkaisevat jatkamaan seuraavanakin vuonna, iloitsee Holmlund.

Teksti: Outi Rajala
Kuva: Anja Holmlund