Villasukkia ja hartiahuiveja Ebenezer-kodin asukkaille

Villasukkaprojekti sai alkunsa vuoden 2017 pakkasilla, kun Lemin seurakunnan lähetyksen kirpputorilla jo 27 vuotta vapaaehtoistyöntekijänä palvellut Tuula Salmi tuli keskustelemaan diakoni ja lähetyssihteeri Pekka Rikkosen kanssa. Hän tiedusteli, voitaisiinko Lemin seurakunnassa kutoa villasukkia Ebenezer-kodin asukkaille.

– Innostuin ideasta ja otin yhteyttä Ebenezerin kummikoordinaattoreihin Anna-Liisa Viitaan ja Pirkko Saidiin, Rikkonen kertoo.

Pirkon selvitettyä asiaa Ebenezerissä sukkien sijaan otettiinkin tavoitteeksi hartiahuivien valmistaminen naisille ja kaulaliinojen miehille. Ahkerat neulojat tekivät 31 hartiahuivia ja 14 kaulaliinaa. Anna-Liisa Viita järjesteli kuljetuksen niin, että tutun matkanjohtajan ryhmässä lähetys vietiin perille Ebenezeriin maaliskuussa 2018. Alunperin joulujakeluun tarkoitetun “pehmeän paketin” lahjaidea vaihtui Israelin itsenäisyyden 70-vuotislahjoiksi Ebenezerin vanhuksille.

Pian Lemin seurakuntaan saapuivat sydämelliset kiitokset vanhainkodin johtaja, John C. Khourylta. Anna-Liisa Viita tarkisti johtajalta alkuperäisen idean villasukkien toimittamisesta vanhainkodin asukkaille sillä lisäyksellä, että jos sukkia on enemmän kuin 30 asukkaalle, niitä saa antaa lahjaksi lähiseudun muillekin vanhuksille Haifassa.

Vanhainkodin johtaja näyttää vihreää valoa sukkaprojektille. Niinpä tavoitteeksi otettiin 50 paria sukkia. Se täyttyi yli odotusten, villasukkia valmistui 70 paria, mikä on symbolinen luku juhlavuottaan viettäneelle 70-vuotiaalle Israelille. Sukat ehtivät hyvin Kylväjän lokakuun Israelin-matkalaisten mukana jouluksi Ebenezer-kotiin.

Hartiahuivi- ja kaulaliinaprojektin toteuttamista varten perustettiin aluksi kolmen naisen työryhmä, jossa mukana olivat Tuula Salmi, Elvi Kiili ja Kaija Värtö. Sama työryhmä jatkoi sukkaprojektissa. Lisäksi mukaan tulivat Anja Saira ja Leena Uski.

Projektiryhmän lisäksi huivien, kaulaliinojen ja sukkien kutomiseen on osallistunut joukko ahkeria lemiläisiä neulojia. Myös muualta on saatu jonkin verran neuleita.

– Tuntuu ihmeelliseltä, että halutaan itse neuloa niin paljon ja niin innokkaasti, Rikkonen toteaa.

Ahkerien neulojien voimia koetteli tosin jonkin verran kesän pitkä ja uuvuttava helle. Kuuman kesän jälkeen villasukkien kutominen sai uutta puhtia. Olihan tavoitteena saada sukat vanhuksille ennen talvea.

– Anna-Liisa Viita antoi alussa haasteen sukkien kutojille Daavidin tähti -kuvioista, Israelin lipusta ja luvusta 70 sukkien kuviointiin. Idea syntyi hänelle Suomi 100 vuotta -sukista. Kutojiamme rohkaisin lisäksi, että ihan perinteiset suomalaiset villasukatkin käyvät ilman kuviointia, Rikkonen kertoo.

– Sukkien neulomisessa oli positiivisessa mielessä haasteellisinta Daavidin tähden ja muiden symboleiden neulominen sukkiin, sukkaprojektin vetäjiin kuulunut Tuula Salmi sanoo.

Muut neulojat ovat Tuulan kanssa samoilla linjoilla. Leena Uski neuloi kahdella puikolla ensin sukan päällä olevan tähden kuvio-osuuden valmiiksi ja yhdisti sitten sen pohjapuoleen neulomalla silmukoita nostaen osat toisiinsa. Joku oli kokeillut kuviontiin silmukoiden jäljentämistä ja joku neulonut kuviot pyöröneuleena.

– Kuvioiden tekeminen tuo neulomiseen mukavaa vaihtelua, Anja Saira toteaa.

Moni neuloo sukkia televisiota katsoessaan. Varsinkin kotimaisia ohjelmia katsoessa neulominen sujuu näppärästi, kun ei televisioruutua tarvitse tuijottaa koko ajan, vaan välillä voi vilkaista käsillä olevaa työtä.

– Jos pitää lukea tekstityksiä, ei voi tehdä kovin vaativaa neuletta, Elvi Kiili mainitsee.

Lemin ahkerille naisille sukkien neulominen vanhainkotiin oli mieluinen haaste. On mukava tehdä jotain sellaista, josta uskoo vastaanottajan ilahtuvan.

– Kun tietää, miten kylmä talvi Israelissa voi olla, ja monessa talossa on vieläpä kivilattiat, niin näille on varmasti käyttöä, Kaija Värtö iloitsee.

Ilo oli molemminpuolinen.

– Onko tämä lahja meille? huudahti vanhus nähtyään matkalaukuissa kulkeneet neulomukset.

Lahjojen vastaanottajat kiittivät lähettäjiä lämpimästi.

– Ovatpa nämä kauniita. Niiden tekoon on tarvittu paljon aikaa ja taitoa!

– Tämähän tuli parahiksi kylmän sadekauden alkuun, totesi Ebenezerin asukas saatuaan lämmittävän huivin.

Ebenezer-kodista ja Makor HaTikvah’ -koulusta on tullut lemiläisille vuosien varrella tuttuja ja rakkaita.

– Lemin seurakunnan diakonia- ja lähetystyön johtokunta halusi lähetyskannatuskohteen Israelista. Halusimme rukoilla ja tukea mahdollisimman montaa israelilaista seurakuntamme ja lähetysjärjestön kautta, Rikkonen kertoo. Myös Lemin kirkkoneuvosto oli päätöksiä tehdessään myötämielinen Israel-työn tukemiselle. Aluksi harkittiin Jerusalemissa sijaitsevaa työkeskusta nimikkokohteeksi. Eri vaiheiden jälkeen päädyttiin tukemaan kahta kohdetta, sekä vanhuksia että kouluikäisiä.

Vanhusten auttamiseen löytyi Ebenezer-vanhainkoti Haifasta. Lasten ja nuorten kohteeksi valikoitui Makor HaTikvah’n messiaaninen koulu Jerusalemista. Se on tänä syksynä saanut virallisen opetusministeriön tunnustuksen Israelin valtion kouluna.

– Olemme kiitollisia siitä, että seurakuntalaiset ovat ottaneet hyvin vastaan molemmat kummikohteet. Erityisesti puhuttelevaa on se, että saamme tehdä edes jotakin holokaustista selvinneiden hyväksi sekä auttaa eri taustoista tulevia vanhuksia sekä saamme rukoilla ja antaa tukemme Jerusalemissa  lasten ja nuorten hyväksi, Pekka Rikkonen pohtii.

Ebenezer-kodin tunnettavuutta ja läheisyyttä ovat lisänneet vierailuillaan Lemillä Pertti ja Heljä Huttunen, Anna-Liisa Viita, Pirkko ja Elias Said perheineen sekä Pirkon ja Ebenezerin ystäväkirjeet. Lemiläisiä on vieraillut sekä Ebenezer-kodissa että Makor HaTikvah’ -koululla. Puhutteleva oli myös pitkään messiaanisen koulun rehtorina toimineen, Cookie Schwaeber-Issanin, vierailu Lemin seurakunnassa.