Yhdessä soittaen, yhdessä Jumalaan uskoen

Musiikkikerho Mongoliassa on tärkeä paikka paikallisille nuorille. Musiikin kautta he pääsevät myös osallistumaan jumalanpalveluksiin.

On lauantai ja astun Säin medee -seurakunnan vanhan tiilisen kirkkorakennuksen pihalle valmiina pitämään musiikkikerhoa seurakunnan nuorille. Minulla itselläni ei ole avainta kirkkoon, mutta odoteltuani hetken kirpeässä pakkasessa seurakunnan pastorin tytär Iveel saapuu avaimen kanssa avaaman oven. 14-vuotias Iveel opiskelee kerhossa pianon soittoa.

”Säin bäinoo? Hei! Oletko levännyt hyvin?” tervehdin Iveeliä, kun hän lähestyy. ”Säihän amarsan. Hyvin lepäsin”, hän vastaa ujosti ja hymyilee. Joskus arastelen juttelemista ja kuulumisten vaihtamista nuorten kanssa, koska en osaa mongolin kieltä niin sujuvasti kuin haluaisin. Iveel, Oochka ja Ornaa ovat käyneet nuorten musiikkikerhossa viime vuoden marraskuusta asti, joten ujostelut puolin ja toisin alkavat nyt jo hieman väistyä, kun olemme oppineet tuntemaan toisiamme paremmin.

17-vuotiaat Oochka ja Ornaa opiskelevat kerhossa kitaran soittoa. Kun aloitamme kerhon, pyydän yhtä nuorista rukoilemaan lyhyesti kerhon ja päivän puolesta. He jännittävät rukoilemista ääneen, mutta aloitettuaan he rukoilevat rohkeasti ja Jumalan suojelukseen ja johdatukseen luottaen. ”Siunaa tämä musiikkikerhomme ja anna meidän oppia tänään uusia asioita Ellalta.” Mongolikristityt tuovat elämän pienetkin asiat Jumalan eteen. Tätä asiaa olen saanut usein ihailla heissä.

Pyydän Oochkaa ja Ornaa virittämään kitarat kännykkäsovelluksen avulla. Nyt he jo osaavat homman hienosti ja sujuvasti. Aluksi opiskelimme kerhossa soitinten viritystä, sointuja, säestysrytmejä ja hieman musiikinteoriaa. Kesään mennessä nuoret ovat oppineet soittamaan sujuvasti seurakunnan laulukirjasta melkein minkä tahansa laulun. ”Olen ylpeä teistä” takeltelin heille, kun he ensimmäisen kerran säestivät kanssani jumalanpalveluksessa kolehtilaulun viime vuoden lopulla.

Kevään aikana olemme jo melkein joka viikko säestäneet jumalanpalvelusten yhteislaulut yhdessä soittaen. Useimmin myös pastori Säinää tulee mukaan soittamaan ja johtamaan yhteislaulua. Lauantaisin valitsemme nuorten kanssa seuraavana päivänä laulettavat yhteislaulut. Usein Oochka ehdottaa innokkaasti uusia lauluja, joita en vielä tunne hyvin. Jos lauluista ei löydy nuottia melodialla, lupaan hänelle kuunnella laulun YouTubesta ja opetella laulamaan sen, jotta voimme soittaa laulun sitä seuraavalla viikolla.

En ymmärrä laulujen kaikkia sanoja, mutta laulut koskettavat minua siitä huolimatta. Pyhä Henki puhuu meille tavoilla, joihin oma ymmärryksemme ei aina yllä. Musiikin voiman seurakunnan rakennusvälineenä saa huomata joka sunnuntai, kun mongolikristityt laulavat Jumalalle suoraan sydämestään. Juuri sellaisina hetkinä olen suuresti kiitollinen siitä, että Jumala on johdattanut minut näiden nuorten ja seurakuntalaisten pariin ja saan tehdä tätä työkseni.

Teksti ja kuvat: Ella Henriksson

Ella Henriksson (28 v.) toimii lähetystyöntekijänä Mongoliassa Ulaanbaatarissa miehensä Jannen kanssa. Ella oli haastattelussa Lähetysvartissa Radio Deissä ke 12.9.2018. Haastattelu on tallennettu kuunneltavaksi www.kylvaja.fi/hedelmaakantavaksi tai

1. tästä linkistä     
.