Kylväjän 45 vuotta – nisunjyvän tiellä alusta asti

Perustamiskokous pidettiin Per Wallendorffin kodissa, Herttoniemen pappilassa Helsingissä. Wallendorf oli siihen aikaan ruotsalaisen Matteuksen seurakunnan kirkkoherra.

Perustamiskokous Helsingissä 1.3.1974 pidettiin, jotta se, mikä oli Per Wallendorffin sanoin kuin ”ei mitiä,” voisi jatkaa lähettien lähettämistä sinne, missä ei vielä tai enää tunneta Kristusta Vapahtajana.

Perustamiskokouksessa oli koolla 10 suomalaista. Läsnä oli myös sokea veli Vesa Keski-Aasiasta. Perustajajäseniä ovat kokouksen puheenjohtajan, Per Wallendorffin ja hänen rouvansa sekä sihteerinä toimineen Eero Hirvosen lisäksi niin ikään jo edesmenneet Helena Herlevi, Liisa Häkkinen, Eila Palsanen ja Tuula Paukkunen. Perustajajäsenistä kahta voi vielä haastatella. Sirkka Taipale kertoo perustamiskokouksen vaiheista:

– En ollut alun perin kutsuttuna perustamiskokoukseen. Mutta perustajajäseniksi ajatelluista pari sairastui kokousta edeltävänä iltana. Niinpä Eila Palsanen ehdotti minua, olinhan toiminut sihteerin apuna erään läheteistä, Marjatta Kyyhkysen renkaassa, ja hän oli siirtymässä uuteen, perustettavaan yhdistykseen.

– Noina vuosina olin sekä renkaan lähetin että OPKOn koululaistyön kannattajana aktiivinen. Tilanne oli minulle uusi, ehkä hämmentäväkin, olinhan ollut mukana Kansanlähetyksen toiminnassa ja lähettimme oli jo ollut kentällä. Hänen työnsä jatkon vuoksi suostuin. Espoon Tapiolassa olimme Eila Palsasen, Meeri Pulkkisen ja Laura Suomisen kanssa sopineet, että ottaisimme Marjatan lähetiksemme.

Sirkka Taipale.

Elämäntyönsä Sirkka Taipale teki kätilönä ja perheenäitinä. Kuukausittaisissa Eila Palsasen pitämissä lähettäjärenkaan kokouksissa käyminen oli hänestä mukavaa.

– Yhä toimin myyjäistoimikunnassa, sillä se työ miellyttää minua kovasti – myyjäisten parissa tapaa Kylväjän ystäviä, joita ei muuten kohtaisi.

Taipale on tyytyväinen päätökseensä lähteä mukaan Kylväjää perustamaan.

– Olen saanut olla käytännön työssä mukana myyjäisissä ja lähettien tukena. Kylväjän merkitys lähetyksen toimijana on suuri. Luen lähettien kirjeet ja elän heidän rinnallaan niiden myötä. Koen mukana olon Kylväjän työssä suurena lahjana. Siitä, että sain olla perustamassa tätä järjestöä, olen nöyrällä mielellä.

Nöyrä mieli oli Olavi Peltolallakin kokouksessa, jonka alussa hän sanoi: ”Käsillä on vehnänjyvän kuoleman hetki, arkojen ja vaatimattomien ihmisten arka tilanne. Emme tiedä, paljonko ja mitä meille annetaan, muuta kuin sen, että luotamme siihen, että Taivallinen Isä on kaiken ennakolta säätänyt ja päättänyt, eikä meidän tarvitse pelätä mitään.”

Per Wallendorffin rukous kokouksen alussa oli, ”ettei Jumala välittäisi meistä, ei mahdollisista hyveistämme eikä synneistä, vaan että Hänen tahtonsa saisi tapahtua.” Hän pyysi Herraa Kristusta suomaan kokoustajille ”viisautta, itsehillintää, oikeat päätökset ja hedelmän, jonka Sinun Isäsi synnyttää.” Eittämättä kaikelle tuolle oli tarvetta, olihan uuden lähetyksen toimijan synnyn taustalla vuosien kipuilua ja pohdintaa. Perustamisen jälkeen lähetysherätys jatkui työn tukijoiksi sitoutuneiden parissa niin Kansanlähetyksen kuin Sanansaattajien ja Kylväjänkin työssä sillä tavoin, että uusia lähettejä lähti aiempaa enemmän ja uusia työalueita avattiin.

Olavi Peltolan nauhoitteessa perustamiskokouksesta Israelin-lähetti, Kylväjän hallituksen puheenjohtaja Wallendorff opetti (Joh.12): ”Pienenkin nisunjyvän on kuoltava. Vertaus tarkoittaa Jeesusta, mutta myös meidän on kuoltava itsestämme, kristillisyydestämme, muuten jäämme yksin. Samoin tänä iltana perustettavan yhdistyksen on kuoltava päivittäin, muuten se jää yksin. Oman elämän on jäätävä tyhjäksi. Kun minuuteni kuolee, se annetaan toisille. Kuoleminen merkitsee Jeesuksen seuraamista ja sisäistä irti olemista kaikesta, mikä sitoo. Olemista Jeesuksen seurassa, siellä missä Jeesus on, ei muualla.”

Kylväjän myyjäiset 1978. Olavi Peltola pitämässä alkuhartautta.

Kylväjä syntyi arkojen, ei-vahvojen lähetystyön ystävien sitoutumisesta lähettien lähettämiseen – siihen, että ihmisiä yhä lähetetään hyvän siemenen kylväjiksi Herran käskyä noudattaen. On pidetty esillä kutsua, varustettu lähtijöiksi haluavia, pidetty raamattu- ja lähetyspäiviä tukijaseurakunnissa ja koottu pienistä puroista varoja läheteille uskollisesti.
Ensimmäisen kokonaisen toimintavuotensa lopulla yhdistyksellä oli 27 lähettiä neljällä eri kentällä, kertoo Marjatta Junkkaalan toimittama kirja Olavi Peltola – mies sanojen takana (Perussanoma 2015).

– Mielestämme oli käsittämätön Jumalan ihme, että Kylväjä sai myös rahat noiden lähettien lähettämiseen ja ylläpitoon kentällä, Olavi Peltola ihmettelee yhä, 45 vuotta myöhemmin.

Kirkon lähetysjärjestön asema Lähetysyhdistys Kylväjällä on ollut vuodesta 1979.

Teksti: Marjaana Kotilainen

Kuvat: Kylväjä