Voittojuoksu juostaan samalla radalla kuin kilpailu

Kuva: Ari Suomi

Lähetyksen kesäpäivien viimeisen raamattutunnin aihe tuli urheilusta. Pesäpallostaan tunnetulle Hyvinkäälle aihe sopi erityisen hyvin. Raamattutunnin piti Medialähetys Sanansaattajien seniorilähetti, entisen Jugoslavian alueella ja Kroatiassa seurakuntatyötä tehnyt pastori Seija Uimonen.

– Kristityn elämää verrataan Raamatussa juoksukilpailuun. Jokainen kilpailee siinä yksilönä, mutta samalla tukee ja auttaa toisia voittamaan. Paavali sanoo Filippiläiskirjeen kolmannessa luvussa: ”Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.”

Uimonen muistutti, mistä kristittyjen kilpailu Raamatun mukaan johtuu.

– Sielunvihollinen on saanut ihmisen mukaansa kapinaan, jonka päämääränä on anastaa itselle Jumalan kaltaisuus. Ihmisen suhde lähimmäisiin ja Jumalaan rikkoontui. Jumala ei silti hylännyt ihmistä, vaan puuttui asiaan. Hän lähti sotaan vihollistaan vastaan.

Taistelua ei kuitenkaan käyty tasaväkisten välillä.

– Saatana ei ole Jumalalle tasaveroinen vastustaja, vaan Jumala riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään. Kilpailun lopputuloksesta sanotaan, että kaikkien on polvistuttava hänen edessään ja jokaisen on tunnustettava, että ”Jeesus Kristus on Herra”.

Kristityn kilpailu syntiä, maailmaa ja kuolemaa vastaan jatkuu koko elämän ajan, sillä Jumalan vastustaja ei vähällä luovu saaliistaan. Kristityn kilpailussa voitto on jo saavutettu, vaikka se on täynnä erilaisia vaivoja ja lankeemuksia. Jeesusta ei kuitenkaan seurata omien voimien varassa vaan hänen varassaan.

– Jeesus on jo voittanut synnin, mutta meissä se vaikuttaa yhä. Vasta ikuisuudessa ihmisen ja luomakunnan suhde Luojaansa ennallistetaan alkuperäistä vastaavaksi. Täällä maailmassa kristityn kaikki pyhyys on Kristuksen pyhyyttä. Kristitty elää elämäänsä jatkuvassa jännitteessä nykyisen ja tulevan välillä. Raamattu kehottaa meitä: “Olkoon mielenne siihen mikä ylhäällä on”, ja samanaikaisesti ohjaa meitä toimintaan täällä.

Uimonen ulotti toiminnan lähetystyön tekemiseen. Syyt sen tekemiseen lähtevät Jumalan rakkaudesta. Jumalan rakkaudessa ei ole järkeä, ei laskelmallisuutta eikä ehtoja. Jeesuksen elämässä se ilmeni esimerkiksi seuraavasti:

– Jeesuksella on huono muisti: hän ei kerrannut ristillä kuolevan pahantekijän eikä syntisen naisen menneisyyttä. Hän antoi ne pohjiaan myöten anteeksi. Jeesus ottaa suuria riskejä: hän lupaa seuraajilleen kärsimyksiä ja varoittaa heitä susien keskelle joutumisesta ja herjatuksi tulemisesta. Lisäksi hän lähettää heidät outoihin oloihin ilman selkeää suunnitelmaa. Kukapa tällaiseen työhön haluaisi?

Parhaiten Jumalan rakkaus kuitenkin näkyy Golgatalla. Siitä Pietari kirjoittaa: ”Teitä ei ole lunastettu hopealla tai kullalla – vaan Kristuksen kalliilla verellä.”

Yksi kristityn tärkeimmistä tehtävistä voikin olla toisten rohkaiseminen, kunnes olemme perillä.

– Eräs poika harjoitteli kovasti päästäkseen esiintymään koulun näytelmässä. Vanhemmat epäröivät, ettei hän tule valituksi, mutta kun poika palasi kotiin, hän hihkui innosta: ”Minut valittiin, minut valittiin!” ”Mihin osaan sinut valittiin”, kysyivät vanhemmat ja poika riemua täynnä vastasi: ”Minut valittiin taputtamaan.”

Raamattu kehottaakin pitämään huolta toinen toisistamme ja kannustamaan toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.

– Kerran perille saapuessamme meille voi olla yllätys, millaisia ihmisiä sinne saapuu. Perille päässeistä sanotaan, että Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. Silloin kaikki uskon hämäryys, kaikki heikkous, kaikki synti ja uskottomuus Vapahtajaa kohtaan on poissa.

– Heitä on siellä kaikista erilaisista ryhmistä, kansoista ja kielistä puettuina Karitsan verellä pestyihin vaatteisiin, ja hän sanoo Pojalleen Jeesukselle: ”Hyvin tehty. Näistä on jokainen täällä ristinkuolemasi tähden.”

Raamattutunnin päätteeksi laulettiin seisten virrestä 142 viimeinen säkeistö: ”Ja valtamerten ääriltä ja maan, he käyvät juhlaan arvaamattomaan. Soi Jumalalle kiitos ainiaan. Hallelujaa, hallelujaa, hallelujaa.”

Teksti: Ulla Haukijärvi