Kengät jalasta – kirja päivän rukouksista julkaistu

Kylväjän nettisivuilla ja Facebook-seinällä on syksystä 2014 asti julkaistu Päivän rukouksia, joiden kirjoittajana on useimmiten Outi Rajala. Rukoukset sanoittavat rukoilijoiden tuntoja ja elämäntilanteita, ja niiden kautta eletään rukouksin mukana lähetystyön iloissa, suruissa, vaikeuksissa ja kiitosaiheissa. Moni on löytänyt rukoukset osaksi päivittäisiä rukouksiaan.

– Päivän rukousten kirjoittaminen sai alkusykäyksensä keväällä 2014. Olin silloin vielä opettajana Lahden kristillisellä koululla. Minut kutsuttiin toimittajataustani vuoksi mukaan palaveriin, jossa pohdittiin Kylväjän viestinnän kehittämistä. Mietimme, mikä toisi ihmisiä säännöllisesti Kylväjän sivuille, muistelee Outi Rajala.

– Kerroin aikaisemmin Suomen Lähetysseuran sivuille kirjoittamistani Päivän rukouksista. Niiden kirjoittaminen oli kuitenkin loppunut, joten minulle oli tullut kirjoittamisesta jo muutaman vuoden tauko.

Päivittäinen rukousten kirjoittaminen vaatii sitoutumista ja vaivannäköä, joten ajatus jäi muhimaan joksikin aikaa. Muutaman kuukauden jälkeen Rajala oli valmis aloittamaan kirjoitusurakan uudelleen, tällä kertaa Kylväjän sivuilla.

– Kirjoittaminen on minulle luonnollinen tapa rukoilla. En oikein muuten malta itsekseni pysähtyä rauhassa rukoilemaan, toisten kanssa helpommin, mutta kirjoittaminen pysäyttää minut hyvällä tavalla Jumalan eteen, Rajala kuvailee.

– Rukousten kirjoittaminen on minulle aikaa Jumalan kanssa. Joskus rukouksen ajatus muotoutuu mielessäni kokonaan valmiiksi ennen sen kirjoittamista, mutta useimmiten kirjoittaminen on heittäytymistä keskusteluun Jumalan kanssa. Ensimmäisiä sanoja kirjoittaessani en vielä tiedä, mihin ajatus ja rukous kulkevat sanojen kirjautuessa tietokoneen näytölle. Usein Jumala yllättää: rukouksen kautta avautuu aivan uudenlaiset näköalat asiaan, jonka Hänen eteensä toin.

Rajala on kirjoittanut nuoresta asti erilaisia hengellisiä kirjoituksia.

– ”Oletko koskaan ajatellut, että kirjoittaisit kirjan?” kirjoitti ystäväni 2000-luvun alussa minulle antamansa Tyhjän kirjan kanteen. Samaa on kysynyt moni muukin, etenkin sen jälkeen, kun rupesin kirjoittamaan Päivän rukouksia Kylväjän sivuille. Nyt sain vastata tähän kysymykseen, viime hetkillä vielä tyttönimelläni, jolla rukoukset olen tähän mennessä kirjoittanut, iloitsee elokuun lopussa avioituva

Päivän rukousten kirjoittaminen vapaaehtoistehtävänä oli lopulta yksi askel siihen, että syksyllä 2015 Rajala siirtyi Kylväjän viestintäpäälliköksi eläkkeelle jääneen Kirsi Myllyniemen jälkeen.

– Viestintätyössäni ja rukouksessa on paljon samaa. Viestinnän työvaiheet ovat yleensä näkymättömissä, vain lopputulokset näkyvät: lehti- ja radiojutut, nettisivut, sosiaalisen median päivitykset, kirjat, esitteet, mainokset ja muut materiaalit. Rukouksen kanssa on samoin: esirukoilijoiden työvaiheet eivät näy. Salaisen vaivannäön lopputulokset, rukousvastaukset, ovat monien nähtävissä, vaikka niitä harvoin rukousvastauksiksi ymmärretäänkään, tavalliseksi elämäksi vain. On vaikea nähdä esimerkiksi, miltä on varjeltunut. Samoin on viestinnän laita: kun viestintä toimii, sen prosesseihin ei tarvitse kiinnittää huomiota, vaan tieto kulkee luontevasti, vertaa Rajala.

– Kun viestinnän tuotokset lähtevät käsistämme maailmalle, emme tiedä, mitä kaikkea niistä seuraa, ja mitä työtä Jumala tekee niiden kautta. Samalla tavoin on rukousten kanssa. Rukoukset vaikkapa lähetystyön puolesta saavat aikaan paljon enemmän kuin osaamme aavistaakaan. Esimerkiksi se, että yksi ihminen lähetyskentällä tulee uskoon, on pitkän esirukoilijoiden ketjun rukousten hedelmää. Eikä ketju pääty uskoontuloon, vaan siunauksen siemenet siirtyvät seuraavillekin sukupolville.

Viestinnässä ja rukouksessa on yhteistä sekin, että suurin osa molemmista töistä tapahtuu etukäteen tulevaa valmistellen.

– Viestinnässä se on materiaalien laatimista etukäteen, rukouksissa tulevien tapahtumien puolesta rukoilemista jopa vuosikymmeniä aikaisemmin. Moni isovanhempi rukoilee lastenlastensa koko elämäntaipaleen puolesta.

Toinen osa viestintätyötä on reagoimista senhetkisiin asioihin.

– Rukouksissa se on hätäisiä avunhuutoja ja kiitoksia, viestinnässä meneillään olevista asioista paikan päältä tiedottamista.

Loppu kolmannes työstä on jälkikäteen tehtävää.

– Viestinnässä se on jo tapahtuneista asioista tiedottamista, rukouksessa menneistä kiittämistä ja anteeksipyyntöjä. Ja onhan rukous itsessäänkin viestintää ihmisen ja Jumalan välillä.

Kirjan muotoon rukoukset koottiin yleisön toiveesta, ja jotta rukoukset olisivat saatavilla muutenkin kuin sähköisessä muodossa. Kirjan rukoukset on jaettu 11 teemalukuun. Niinpä Kengät jalasta -kirjaa voi lukea kannesta kanteen päivittäisenä rukouskirjana tai hyödyntää teemalukuja rukousten etsimiseen tiettyjä tilanteita varten. Kirjan viimeistelevät Anni Mattilan puhuttelevat piirrokset jokaisen luvun alussa.

– Toivon, että kirjan rukoukset voisivat tuoda rukoussanoja niihin hetkiin, jolloin omat sanat loppuvat tai niitä on vaikea löytää. Toivottavasti kirjaa voitaisiin käyttää sekä yksin että yhdessä, kodeissa, seurakunnissa ja missä vain rukoillaan. Suurimpana toiveenani on, että rukoukset voisivat viedä niiden rukoilijoita Jeesuksen luo, toivoo Rajala.

– Rakkaan kanssa on hyvä olla hiljaa, mutta tarvitaan myös sanoja. Jumala kuulee huokauksetkin, mutta me ihmiset tarvitsemme hiljaisen Jumalan kanssa olemisen lisäksi myös sanoiksi puettuja rukouksia. Ja taitaa Jumalakin mielellään kuunnella rukouksiamme, niinhän vanhemmatkin iloitsevat lastensa jutteluista.

Vaan mistä rukouskirjan nimi Kengät jalasta?

– Mietittäessä kirjan nimeä kustantaja CoLink Oy:n toimitusjohtajan Petri Javanaisen kanssa hän rupesi hyräilemään Pekka Simojoen laulua Pyhän kosketus. Mieleeni jäivät soimaan kertosäkeen sanat, jotka kertovat Jumalan sanoista Moosekselle: ”Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” (2. Moos. 3:5.) Rukoileminen on Jumalan maaperälle astumista. Siinä on hyvä viivähtää hetki, ottaa kengätkin jalasta.

Rajala ja Kylväjän toimitussihteeri Anne Laine jatkoivat pohdintoja kirjan kansikuvasta. Kirjan alussa on rukous, jossa Paavali kävelee kivikkoisia vuoristopolkuja. Sellaista vaikeakulkuiseen maastoon menemistä rukous välillä on.

– Meille syntyi ajatus vuoristopolusta, jonka varteen kulkija on riisunut kenkänsä. Kuvittaja-Anni huomasi kohtaa Raamatusta lukiessaan, että Jumala sanoi nuo sanat sillä hetkellä, kun Mooses tuli Jumalan vuoren, Hoorebin, luo. Se oli mahtava vahvistus kansikuva-ajatukselle. Kuvan otti tuleva aviomieheni Mikko Saari Norjan-matkaltaan.

Outi Rajala on Radio Dein aamuvieraana maanantaina 19.8. klo 9.