Korpit Etiopiaan ensimmäiselle työkaudelle

Korppien koti Addis Abebassa on Kylväjän yhteistyökumppanin Norjan luterilaisen lähetysliiton NLM:n vartioidussa pihapiirissä.

Kylväjän työntekijät Etiopiassa kolminkertaistuivat marraskuun alussa, kun Daniel Tegene sai työtoverikseen Korppien perheen. He tekivät lähtöä ensimmäiselle työkaudelleen hyvillä mielin. Vaimo kuvaa lähtemisen ajatuksia tyynesti:

– Lähtö on ollut pitkään tiedossa. Hidaskin valmistautuja, kuten minä, on voinut valmistautua lähtöön henkisesti. Tietenkin on haikea mieli siitä, että joutuu jättämään perheenjäseniä ja ystäviä tänne Suomeen. Mutta he pysyvät elämässämme, vaikka he olisivat kaukanakin.

Mies jakaa hyvätunnelmaiset lähtöajatukset:

– Olemme innolla odottaneet tätä lähtöä, ja siihen liittyy luopumistakin, mutta se on osa lähtemistä. Perheen pienin jokeltelee omia tuntojaan tuossa vieressä.

Perillä odottavista tehtävistä ja työnkuvasta Korpit toteavat, että viisumi saadaan kehitysyhteistyöhön, jos Herra suo. Paikan päällä on kaksi kehitysyhteistyöprojektia, joita he koordinoivat. Tämän lisäksi he osallistuvat paikallisen seurakunnan toimintaan, ja kohtaavat läheisiä lähetyselämän arjessa.

Mutta mikä saa Korpit lähtemään? Eikö olisi helpompaa jäädä tänne Suomeen? Mies vastaa:

– Jeesuksen kutsu saa lähtemään lähetystyöhön. Hän on antanut itsensä puolestamme kuolemaan ristillä, ja noussut kuolleista. Tämä hänen rakkautensa herättää vastarakkautta meissä, ja haluamme lähteä hänen käskynsä mukaan viemään evankeliumia kaikille ihmisille.

Vaimon ajatukset kulkevat samaa rataa. Hän syventää tuntojaan vaiheista, jotka edelsivät lähtöpäätöstä:

– Ei ole helpompaa jäädä, jos on saanut kutsun lähteä. Ensimmäiset keskustelut lähdöstä käytiin kuutisen vuotta sitten. Eri vaiheiden jälkeen olemme nyt tässä, lähdössä. Maailmassa on vielä paljon saavuttamattomia kansoja, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia.

– Aika Genevessä opiskelujen ja työn merkeissä kypsytti lähtöön. Kaiken aikaa taustalla kyti ajatus siitä, että voisi lähteä jonnekin, missä emme ole kristillisen kulttuurin vaikutuspiirissä vaan vieraana toisen kansan keskellä.

– Suomen Raamattuopistossa opiskelimme vuosi sitten Avoimessa raamattukoulussa, ja sitten syntyi lapsemme. Kevään olimme lähetyskurssilla samassa paikassa.

Perhe matkustaa pienen lapsen kanssa Etiopiaan. Pelokkain mielin heidän ei tarvitse lähtöä tehdä. Vaimo kertoo:

– Pienen vauvan kanssa saatoin kokea itseni pelokkaaksikin, olihan lapsi hyvin hauras. Nyt tuo tunne on vaihtunut jännitykseen siitä, millaiseksi arkemme muodostuu, ehkä kovinkin erilaiseksi, mutta luottamus on päällimmäinen tunne: saamme nähdä, että Herra pitää huolen. Mielessä on myös into siitä, mitä kaikkea poikamme oppii Etiopiassa, ja miten hän oppii vaikkapa syömään injera-lettuja, mitä hän ei ehkä Suomessa olisi oppinut.

Kuuntele Korppien haastattelu Lähetysvartissa Radio Deissä tiistaina 12.11. klo 20.