Lakia ei tarvitse etsiä, evankeliumia kyllä!

Rovasti Olavi Peltola on ravinnut Sanan sivun lukijoita pitkään. Viimeinen Olavin kirjoitus julkaistiin marraskuun Kylväjä-lehdessä. Tammikuusta alkaen Raamattua opettavat Sanan sivulla Kylväjän kotimaan työntekijät. Kun nyt viestikapula vaihdetaan, on kiitosten aika.

Rovasti Olavi Peltola aloitti Kylväjä-lehden Sanan sivu -palstalla kirjoittamisen 1990-luvun alussa. Hän kertaa:

– Vuodesta 1994 kirjoitin joka numeroon käyden läpi Vanhan testamentin kirjoja. Kirjoituksia tuli yhteensä kolmisensataa tämän vuoden loppuun mennessä.
Mistä rovasti on ammentanut tekstiensä syvyyden?

Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani (Ps. 119:105). Kirjoittaminen on ollut minulle tämän lampun käyttämistä. Saan tarttua Raamattuun, lukea kohdan useasti. Välillä pidän taukoa. Mietin, mikä on tässä se valo, jota nyt tarvitsen. Kun sinun sanasi avautuu, se valaisee, tyhmäkin saa siitä ymmärrystä, lupaa jae 130.

Sanan alla on puhuteltavana. Peltola todistaa:

– Raamatun joka aukeama valaisee. Minun ei ole aina helppo joutua sen valoon. Etenkin Vanhassa testamentissa on armotonta lakia, joka paljastaa Jumalan kansan synnin, varoittaa ja nuhtelee kansaa. Se paljastaa sydämeni pahanilkisyyden. Siksi etsin sitä valoa, joka valaisee syntien anteeksiantamusta. Laista emme saa voimaa.

– Toivon osaavani erottaa Raamatusta lain ja evankeliumin, eli sen, missä Jumalan pyhyys ja viha, ja ihmisten syntisyys ja jumalattomuus tulevat näkyviin siitä, missä näkyvät Jumalan hyvyys ja anteeksiantava sovitusrakkaus ihmistä kohtaan.

– En siis etsi Raamatusta lakia, vaan evankeliumia. Evankeliumi täytyy etsiä, laki on kaikkialla, kun katselen todellisuutta Jumalan pyhyyden valossa. Paavalin kirjeidenkin lopussa on toivotonta lakia, ohjeita siitä, kuinka kristityn tulisi elää – se masentaa. Enhän osaa elää niin.
Raamatun kanssa painiessa on pidettävä mielessä perusjae, jonka valossa voi kohdata Jumalan lain ja oman syntisyyden, josta ei mihinkään pääse.

– Uskon sisältö on käsittämätön. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa luvussa 3 tuo rakkaus jo näkyy. Illan viileydessä Kaikkinäkevä liikkuu, ja huutaa, että ”Missä olet, Adam?” Meillä ei olisi Raamattua ilman tuota rakkautta, joka tulee esiin sovituksessa.
Rosenius palaa opetuksessaan aina sovitukseen. Etsin ristin salaisuutta läpi Raamatun. Ilmestyskirja kertoo: emme lakkaa ylistämästä sovituksen salaisuutta, teurastettua karitsaa.

Saitko sanotuksi?
– En muuta kuin pikkuisen pintaa kosketin. Murusia on tippunut pöydältä, niitä sain penikkana suuhuni ja annoin sitten muille.
Olavi Peltola lainaa Martin Niemölleriä: ”Raamattu, mitä tuo kirja merkitsi minulle pitkinä, raskaina eristyssellissä viettäminäni vuosina, ja myöhemmin neljänä Dachaussa rakennustöissä kuluneina vuosina? Jumalan Sana oli minulle yksinkertaisesti kaikkeni – lohdutus ja voima, johdatus ja toivo, päivieni sisältö ja öitteni kumppani, leipä, joka piti minut hengissä, ja elämän vesi, joka virkisti sieluani.”

– Niinpä yhteys Jumalaan ja Kristukseen on yhteyttä Raamattuun. Kohtaan Jumalan avoimen Raamatun äärellä, vaikka en saa siitä otetta. Lukeminen ei ole turhaa, sillä Jumala on salattu.

 

Teksti: Marjaana Kotilainen

Kuva: Johannes Haataja