Sanasta lähtevä lähetys

Kylväjän työssä on alusta lähtien nähty, että raamattuopetus ja lähetystyö kuuluvat yhteen. Sitoutuminen Raamattuun synnyttää herätystä, joka puolestaan johdattaa mukaan lähetyselämään.

Helsingissä 1970- ja 1980-luvuilla Raamattu- ja lähetysilloissa opettivat aikoinaan muun muassa Per Wallendorff, Juhani Lindgren ja Olavi Peltola. Näitä opetuksia oli kuuntelemassa myös Kylväjän Turun Arkkihiippakunnan aluekoordinaattori Jarmo Mäki-Mikola. Hänelle niistä jäi vahvasti mieleen juuri Kylväjän ja raamattuopetuksen liittyminen toisiinsa. Hänen mielestään näky Raamatun ja lähetyksen yhteenkuulumisesta on erittäin hyvä ja ajankohtainen.

– Kylväjän kaikelta työltä putoaisi pohja pois, jos perustana ei olisi Raamattu ja sen opetus.

Samoilla linjoilla on Erkki Puhalainen, joka on sekä Kylväjän työntekijänä että vapaaehtoisena järjestänyt vuosikymmeniä Kylväjän raamattu- ja lähetyspäiviä.

– Raamattuopetuksen liittyminen lähetykseen on Kylväjälle identiteettikysymys. Lähetys ei elä, jollei ole ammennettavaa Jumalan Sanasta. Jos on syntynyt herätystä, se on synnyttänyt liikettä ja lähetystä.

Kylväjä järjestää raamattuopetusta vaihtelevilla konsepteilla eri puolilla maata. Jarmo Mäki-Mikola on alkanut vähitellen järjestää tilaisuuksia Turun Arkkihiippakunnan alueella. Raamattu- ja lähetyspäivät ovat saaneet alkunsa yhdessä seurakuntien ja toisten järjestöjen kanssa. Kylväjän lähetysteologi Jukka Norvanto on luennoinut alueella joko yksi- tai kaksipäiväisillä raamattupäivillä. Ihmiset tulevat mielellään kuuntelemaan tunnettua ja pidettyä Norvantoa, mutta myös Jarmo Mäki-Mikola ja monet muut ovat opetuksia pitäneet.

Jyväskylässä Raamattu- ja lähetyspäiviä on järjestetty vuodesta 1975 alkaen ja edelleen perinteisiä päiviä järjestetään 1. adventtina ja Marian ilmestyspäivän tienoilla maaliskuussa. Mikä saa järjestämään näitä tilaisuuksia vuodesta toiseen? Erkki Puhalaisen mukaan ihmiset sitoutuvat pitkäaikaisesti, koska perustamme on Sanassa.

– Kristityn tulee kasvaa Sanaan ja kantaa hedelmää pitkäaikaisesti kukin omalla paikallaan. Esimerkiksi päivien yhteydessä järjestettäviin lähetysmyyjäisiin puurtavat jotkut naiset pitkällä jänteellä.

Jarmo Mäki-Mikola muistuttaa, että järjestäjä ja luennoija saa myös itse raamattuopetuksista. Hän kokee, että vaikka liikkeellelähtö on usein vaikeaa, on valmistelu kuitenkin antoisaa. Aiheen saa monesti itse päättää, jolloin se helposti sytyttää luennoijaa. Mäki-Mikola nauttii kuunnella luentoja, joissa tulee esille Jumalan ja Raamatun rikkaus. Enimmäkseen raamattuopetusten järjestäminen on mukavaa.

Jukka Norvanto opettaa Raamattua ympäri maata. Järvenpään seurakunnassa hän pitää raamattuluentoja kerran kuussa syys- ja kevätlukukaudella. Raamattuluentojen väliajalla on aina kahvitarjoilu, jota Sirkku Granqvist on ollut järjestämässä jo 15–20 vuotta. Hän on vuosien saatossa nähnyt, että ihmiset tulevat yhä uudelleen kuuntelemaan luentoja. Uusiakin kuulijoita toki aina näkee. Itse hän kokee, että on saanut hyvästä ja raamatunmukaisesta opetuksesta paljon ja toivoisi ehtivänsä kuulla sitä enemmän. Monesti hän on kuullut ihmisten sanovan, että olipa hyvä aihe ja luento.

Sirkku Granqvist on huomannut, että kahvi on paikallaan raamattuluentojen väliajalla. Se virkistää, ja puheensorina käy koko kahvittelun ajan. Ihmiset pääsevät tapaamaan tuttuja ja tuntemattomampiakin sekä juttelemaan. He kiittelevät tyytyväisinä kahveista ja jatkavat sitten hyvillä mielin luennon kuuntelemista.

Kahvituksen järjestäminen on tullut tutuksi ja sujuu hyvin kahdestaan toisen järjestäjän kanssa. He keittävät kahvit, lämmittävät seurakunnan varaamat tarjottavat ja laittavat ne tarjolle. Samalla he saavat olla itse kuuntelemassa ja tapaamassa ystäviä.

– Kun tähän on sitoutunut, niin sitä jaksaa vuodesta toiseen. Tunnen tärkeäksi sen, että saan olla mukana lähetystyössä ja Kylväjän työssä. Koen olevani tärkeällä paikalla juuri tässä hommassa, palvelemassa. Ei sitä ajattele työnä, vaan että siellä saa olla saavana osapuolena. Toivon, että Kylväjän raamattutunnit jatkuvat ja saan olla mukana vapaaehtoisena edelleen.

Teksti: Liisi Niemelä