Hunajaa lähetystyölle

Eläkevuosien lähestyessä Mauri ja Ritva Niemi kaipasivat uutta sisältöä lisääntyvälle vapaa-ajalleen. Siitä syttyi kipinä lähteä suorittamaan mehiläishoitajan kurssia.

– Toukokuussa ostettiin kaksi pesää, joilla pääsimme alkuun, Niemet kertovat.

– Alun perin ajattelimme, että pesistä tulee hunajaa omaan tarpeeseen, maistiaisia tutuille ja loput voimme myydä lähipiirille. Mutta kun sattui vahvat pesät ja hyvä hunajavuosi, niin satoa tuli kymmenkertaisesti yli oman tarpeen. Tuli mieleen Kylväjä-lehden juttu opiskelukaverista Matti Hallikkaasta ja hänen vaimostaan, jotka myivät luomutuotteita lähetyksen hyväksi.  Terveisiä heille tämän jutun välityksellä.

Niinpä Niemet alkoivat myydä hunajaa lähetysmyyjäisissä.  Työpaikoillaan he jakoivat tilauslappuja otsikolla ”Makeaa itselle ja hyvää toisille.” Ja ostajia löytyi.

Mauri toteaa, että pesiin ja tarvikkeisiin on kulunut saman verran rahaa, kuin vaikkapa etelänmatkaan, mutta tämä kokemus on arvokkaampi. Jatkossa kulut jäävät pieniksi, sillä tarvitaan vain välineet pakkaamiseen, talviruokintaan ja tautien torjuntaan. Uusia emoja hankitaan 2–3 vuoden välein. Niemillä on omassa talossaan riittävästi varastotilaa, jossa he voivat säilyttää hunajalaatikoita ja muita tarvikkeita talven yli. Siellä he hoitavat myös hunajan linkouksen ja purkituksen.

Mikä mehiläisten kasvatuksessa on vaativinta?

– Selän ergonomiasta täytyy huolehtia, koska täydet laatikot painavat 35 kg, ja niitä saattaa olla 4–6 päällekkäin. Mehiläisallergikolle tämä ei sovi. Muidenkin on viisasta pitää Epipen-kynä taskussa, jos pistoista tulisi yllättäen voimakkaampia reaktioita. Suojavaatteiden läpi mehiläiset eivät pääse pistämään. Jos liian uteliaaksi heittäytyy ilman suojavaatteita, varsinkin jos lähestyy lento-aukon puolelta, silloin saattaa pistoja tulla, erityisesti loppukesällä, kun mehiläiset puolustavat satoaan. Pistot eivät ole kipeitä, kuten ampiaisen polttavat pistot.

Mehiläisten käyttäytymistä ohjaavat pitkälti geenit. Sanotaan, että tummat pohjoismaiset rodut ovat äkäisempiä kuin italialaiset, mutta vaihtelua on saman rodun sisälläkin. Käytäntö opettaa tulkitsemaan mehiläisten käyttäytymistä, ja kokeneemmilta kasvattajilta voi kysyä neuvoja.

Mehiläisten hoito ei edellytä jatkuvaa läsnäoloa, joten kesälläkin voi tehdä pieniä matkoja. Kiireisin vaihe on elokuussa, kun hunaja kerätään talteen ja pakataan. Ritvan harrastama puutarhanhoito vaatii enemmän aikaa ja työtä. Hän myös keksi, että hunajakukkien viljely tarjoaa mehiläisille mettä pitkälle syksyyn. Talvi on hiljaiseloa, ja silloin toivotaan vain, että pesät selviävät.

Ritva toteaa, että jos työelämän jälkeen jää aikaa, jokainen voi miettiä, mikä olisi itselle sopiva tapa jakaa omastaan lähetykselle. Mehiläiset käyvät siitä hyvänä esimerkkinä. Niillä on erilaisia tehtäviä elämän eri vaiheissa. Alussa ne hoitavat sikiöitä, rakentavat kennoja ja siivoavat pesää. Lentävät mehiläiset tiedustelevat, keräävät hunajaa ja puolustavat pesää. Kukin antaa hyvin uskollisesti pienen panoksensa, ja siitä muodostuu hieno yhdyskunta, jonka tuotteesta saamme nauttia.

Mauri ja Ritva Niemen toiveena on, että heidän tontillaan olisi ensi kesänä neljän pesätornin verran mehiläisiä tuottamassa hunajaa lähetystyön hyväksi.

 

Teksti: Outi Pakkanen

Kuva: Ritva Niemi