Saakoon Kristus riittää sinulle

Kirkon lähetystyön keskuksen lähetysteologi Jukka Kääriäinen rakensi suorituksista vapaan kuvan kristityn identiteetistä Areopagos – Lähetysnäyttämöllä Kauniaisissa. Raamattuopiston kirkkosali oli täynnä Kylväjän työn ystäviä ja yhteistyökumppaneita jakamassa näkökulmia ja rohkaisua.

Kristityn vaellus on liikkeellä olemista, eteenpäin kulkemista. Vaatimuksista käsin tapahtuva elämän suorittaminen voi herättää kysymyksiä: teenkö, rukoilenko, rakastanko tarpeeksi, riitänkö?

Avuksi tulee Raamatun kehotus – kokonaisuudessaan: ”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu joka on edessämme katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.”

– Mitä enemmän kristityn identiteetti on täynnä minua, sitä vähemmän siinä on Kristusta. Tärkeintä on olla koko ajan katse suunnattuna Jeesukseen, totesi Jukka Kääriäinen.

– Kristityn identiteetti ei perustu inhimillisiin perusominaisuuksiin eikä nouse ihmisen omasta sydämestä. Kristitty on Jumalan lapsena läpeensä siunattu, kelvollinen ja armahdettu.

– Kun etsit identiteettiäsi sydämestäsi, katsot sydämeesi ja se vie helposti sinut harhaan. Jeesus asuu kuitenkin sinun sydämessäsi. Olet samanaikaisesti täysin vanhurskas ja täysin syntinen.

Miten kristitty sitten hillitsee sen jatkuvan pienen äänen sydämessään, joka sanoo, että olet huijari etkä ole tarpeeksi hyvä? Riitänkö Jumalalle, muille, itselleni?

– Sinulla on omat oletuksesi ja odotuksesi. Paavali sanoi sammuttaneensa sen äänen – Kristuksen kautta. Kristittynä olet Jumalan siunattu, siunauksiin upotettu! ”Hän on siunannut meitä kaikella hengen siunauksella.” (Ef. 1:3) Mikä dynamiitti tässä jakeessa onkaan!

– Et vain jonakin päivänä tulevaisuudessa tai taivaassa saa siunauksia, vaan sinulla on ne jo eikä sinulta puutu yhtään mitään. Se on Jumalan sanaa, vuorenvarma asia Jumalan lapselle, Kääriäinen innosti kuulijoita.

– Tuntuuko sinusta, että olet siunattu? Nautitko siitä, tuoko se elämään varmuutta, voimaa ja iloa? Vai puuttuuko jotain, kilvoitteletko yhä saadakseni ne siunaukset joskus? Jos tunnet sydämessäsi, että jotain puuttuu, olet hyvin tarvitseva. Käytät muita ihmisiä ja Jumalaa itsesi täyttämiseksi, et seurataksesi ja palvellaksesi Jumalaa. Älä jää tarvitsevan paikalle, tule siunatun paikalle.

– Kristittynä meidän identiteettimme on siunauksissa kellumista kuin porealtaassa. Saamme nauttia ja rentoutua täysin. Nauti, lepää ja iloitse kaikissa Jumalan siunauksissa. Olemme pyhiä ja nuhteettomia mutta emme itsessämme, vaan Kristuksessa.

Olemme pyhiä ja nuhteettomia.

Kristittyinä olemme erilaisia: toiset ovat vahvoja, toiset heikkoja. Jotkut ovat juuri uskoontulleita. Jotkut jaksavat ponnistella kuin harjaantuneet urheilijat olympialaisissa. Kääriäinen nosti armon ja levon keskeltä yhden asian, jonka vuoksi kannattaa juosta ja nähdä vaivaa.

– Juokse muiden hyväksi, tuo Jumalan siunauksia muille, älä juokse itsellesi. Jumala ei tarvitse sinulta mitään, mutta naapurisi – myös pakolaiset – tarvitsevat rakkauttasi ja palvelua. Juokse heidän takiaan. Kun näet muiden tarpeen ja sinulle on annettu resurssit auttaa, mene ja tee se.
Erityishuomion saivat kristityt, jotka väsyvät juoksemaan. Mikä kantaa, kun vaellus alkaa muistuttaa liukuportaissa tai -matolla olemista, elämän vietävänä ja väsyneenä. Lopulta kaikki on vain istumista, ryömimistä tai makuulle käymistä.

– Joskus tuntuu, että teemme hirveästi kaikkea, mutta mitään ei tapahdu. Kristinusko on armon ja rehellisyyden usko kärsiville, heikoille, uupuneille ja epäonnistuneille. Kun alat väsyä, et jaksa juosta loputtomiin, virta ei riitä. Silloin täytyy hidastaa vauhtia ja kävellä yhdessä Kristuksen ja seurakunnan kanssa kohti päämäärää, taivaankotia.

Heikkouden hyväksyminen voi olla vaikeaa. Kääriäinen haastoi miettimään, kuinka heikko ja vajavainen kristitty saa olla. Onko kristityn identiteetissä tietty vahvuusskaala, jonka alapuolella et enää ole kristitty? Saatko olla Kristuksessa niin uupunut kuin olet? Väsyneille tarjottiin nopeasti vapauttavat sanat:

– Vaikka olisit niin väsynyt, että vain makaat maassa, kuulut silti Jeesukselle. Saat olla väsynyt. Saat levätä. Sinulla on syvä lepo Kristuksessa. Hän on siunannut sinua kaikilla siunauksilla. Vaikka et jaksa tehdä mitään hengellisesti, mutta pysyt Kristuksessa (Kristus on se liukumatto), matto vie sinut perille!
Matto vie perille. Sinun ei tarvitse tehdä mitään. Mutta…

– Mutta sinun on levättävä Kristuksessa.

Lepää Kristuksessa.

Vapauttavan viestinsä jälkeen Kääriäinen käy vielä syvemmällä. Mitä jos lepo Kristuksessa ei onnistu?

– Entä jos et enää edes tunnista Vapahtajaasi, et kykene tunnustamaan häntä muiden edessä tai kääntymään hänen puoleensa.

Tähänkö se nyt loppui. Armo, lepo, kaikki. Kääriäinen ammensi kuulijoille lisää Jumalan pohjattomasta rakkaudesta.

– Jumala kutsuu ja tsemppaa meitä kuin pienen lapsen vanhempi. Se on lempeä kutsu, lähetyskutsu. Hän ei jätä meitä yksin, kun haparoiden opettelemme kävelemään taivaallista isää kohti. Juostaan ja kilvoitellaan kohti Kristusta. Mutta vaikka et jaksaisi edes kävellä, Isä tulee ja ottaa syliin.

– Jos me olemme uskottomia, hän pysyy uskollisena. Kristus vie perille. Riittääkö sinulle yksin armosta, yksin Kristus? Vai oletko niin itsepäinen ja ylpeä, että tarvitset jotain muuta kuin Kristuksen. Älä jää siihen tilaan.

– Saakoon Kristus riittää sinulle.