Biswas Kantogojar, hindun tie kristityksi

”Ennen kuin meidät kastettiin, suvussamme oli suuri konflikti. Jotkut sanoivat, että sukumme lähtee kahteen eri suuntaan. Miten saamme lapsemme naimisiin, jos käännymme kristityiksi?” Näin kyseli kristillistä opetusta saanut, hindutaustainen Biswas Kantogojar Bangladeshissa.

Kun vastaukset avautuivat, Kantogojar kasvoi yhdeksi ihmeeksi Jumalan työssä omalla alueellaan. Eikä jäänyt ainoaksi. Hän todistaa:

– Olin hindu, mutta koen, etten ymmärtänyt hindulaisuutta kunnolla. Tein töitä BLM-F:lle, eli Kylväjän yhteistyöjärjestölle Bangladeshin maaseudulla. Sister Helena, Kylväjän lähetti Helena Herlevi, oli täällä silloin.

– Pyhä Henki sanoi sydämelleni, että Jeesus on ainoa tie pelastukseen. Kerroin silloin Sister Helenalle, että haluan tulla kristityksi. Kyselin, miten voin tulla kristityksi. Helena ehdotti, että puhuisin pastorin kanssa. Tapasinkin pastorin ja erään toisen henkilön, joka ei ollut kristitty. Pastori opetti meitä, ja opetusta saatuamme meidät kastettiin.

– Ennen kristityksi kääntymistäni elämäni oli kovin erilaista. Minulla oli ongelmia alkoholin kanssa. Isäni oli alueen kylien johtaja, joten minuakin kunnioitettiin asuinalueellamme. Kun ymmärsin, ettei ole hyvä juoda, ja että tein paljon muitakin huonoja asioita, kerroin siitä pastorille. Hän neuvoi minua.

– Siihen aikaan kaksi perhettä kylässämme kääntyi kristityiksi: minä, vaimoni, vanhempani, tyttäreni ja poikani sekä kahdeksan henkeä naapuriperheestämme. Olimme ensimmäiset kristityt tällä alueella. Loppujen lopuksi sukumme löysi taas tiensä yhteen.

”Kastekurssilla olleet laskevat kristityksi tulemisen kustannuksia,” Aili-Maria Manninen kuvaa tilannetta kirjassaan Bangladeshin monet kasvot, 40 kertomusta – 40 vuotta työtä. ”Kasteen ottaminen merkitsee monelle välien rikkoutumista. Suvusta erottamisen myötä menisi myös sosiaaliturva, koska vain omaiset pitäisivät huolta sairauden ja vanhuuden aikana. Työnkin saaminen voisi vaarantua. Olisi kova kohtalo, jos joutuisi oman yhteisönsä ulkopuolelle. Näistä syistä kasteet toimitetaan perhekunnittain, yksittäinen henkilö kastetaan vain poikkeustapauksessa.”

Myös Biswas Kantogojarin kohdalla työn saamisessa oli hankaluuksia. Hän jatkaa:

– Pastori kertoi minulle, että voisin saada ammatillista koulutusta. Faridpurissa sain suomalaisten järjestämän, kolmen vuoden teknisen koulutuksen. Koen, että Herra on siunannut minua. Aikaisempi uskontomme ja perinteemme ovat kovin erilaiset kuin kristinusko. Mutta jätin ne taakseni, ja lapseni ovat ottaneet kristinuskon omakseen. Ehkä lapsenikin olisivat alkaneet juoda, ellen olisi lopettanut itse juomista.

– Aikaisemmin muut asiani olivat hyvin, meillä oli tarpeeksi ruokaa ja hyvä asema yhteiskunnassa, mutta minulla ei ollut rauhaa. Nyt minulla on kaiken muun lisäksi rauha sielussani. Elämässäni moni asia on hyvin. Poikani on valittu kunnanvaltuustoon ja tyttäreni on mennyt naimisiin kristityn armeijassa työskentelevän miehen kanssa. He ovat kaikki kristittyjä.

Pyhä Henki puhuu tänään samoin kuin ennen, mutta jotkut kuuntelevat, toiset eivät.

– Pyhä Henki puhuu tänään samoin kuin ennen, mutta jotkut kuuntelevat, toiset eivät. Raamatussa sanotaan, että kaikki ovat kutsutut, ja että jotkut ottavat kutsun vastaan, mutta toiset eivät. Olen saanut tulla kristityksi. En mitenkään pysty tarpeeksi kiittämään Jumalaa siitä!

Uskon syntymisen ihmeen todistajina lähetit ovat herkällä paikalla. Työn tekee toinen, Jumala itse, ja työntekijät saavat korjata satoa opettaen ja rinnalla eläen. Usein työ kutsuu myös kulkemaan pitkiä matkoja sarinhelmat savessa, uskollisesti. Kasvun näkemisen lahja saattaa olla pienen idun kokoinen luottamuksen alku jonkun pelkoa kantaneen sydämessä tai rehellisyyteen opettelevan ihmissuhteissa.

”Minkä askeleen kastetut ovatkaan yhteisössään ottaneet, kun heidät liitetään elävän Jumalan seurakunnan yhteyteen,” Manninen iloitsee kirjassaan. ”Kun bangladeshilainen uskonsa tähden luopuu vapaaehtoisesti vallasta, se on Jumalan työtä. Taikausko ja muut pakanalliset menot ovat oraoneiden arkipäivää. Jos joku haluaa hylätä ne ja ottaa Jeesuksen sovittajakseen ja turvakseen, on Sana Pyhän Hengen kautta tehnyt työtä tämän ihmisen sydämessä, sillä sielunvihollisen vallasta palvonta- ja noituusmenoineen ei kukaan omin voimin pääse irti.”

Bangladeshissa on tehty Lähetysyhdistys Kylväjän työtä yli neljänkymmenen vuoden ajan. Kehitysyhteistyön toimijana se on yksi lukuisista, silti tuen ja avun tarve on huutava väenpaljouden ja luonnonolojen sekä köyhyyden vuoksi. Yli 160 miljoonaa ihmistä asuttaa maata, joka on pinta-alaltaan alle puolet Suomen koosta.

Bangladeshin valtauskonto on islam, jota tunnustaa 90 % väestöstä. Suurin uskonnollinen vähemmistö on hindut. Lisäksi maasta löytyy buddhalais- ja animistivähemmistöt.

Kristillinen usko tavoitti lukutaidottomia kertomusten avulla. Biswas Kantogojarinkin mainitsema Sister Helena vieraili kylissä ja kertoi Raamatun pohjalta maailman luomisesta alkaen, millainen Jeesus on. Kuulijat johdatettiin ymmärtämään ja vastaanottamaan evankeliumi. Se vapautti henkien palvonnasta, joka edellytti alituista uhrien antoa hengille, ja piti pelossa. ”Jeesus on voimakkaampi kuin henget, joita pelkäätte. Hän rakastaa teitä, eikä teidän tarvitse pelätä,” Manninen kertoo Sister Helenan julistaneen.

Tätä totuutta Bangladesh janoaa yhä. Kansasta alle puoli prosenttia on kristittyjä. Lähetysyhdistys Kylväjän kehitysyhteistyössä Bangladeshissa ovat tällä hetkellä Saara ja Tomas Bengtsson sekä Christina Harald. Liity heidän lähettäjärenkaaseensa ja seuraa, miten Kylväjän työ Bangladeshissa etenee.