Matkalla majan kanssa, Bangladesh sydämessä

Tarmo Järvinen kantaa vastuuta Kylväjän kotimaantyössä. Hän kuljettaa ja kokoaa mongolialaista jurttaa ja Bangladeshin elinoloihin tutustuttavaa banglamajaa. Lähetyskasvatusta annetaan asumusten avulla kouluissa ja seurakunnissa.

Tarmo Järvinen oli 1990-luvun alussa vaimonsa Annelin ja kahden tyttärensä kanssa Kylväjän lähettämänä Aasiassa, aluksi Bangladeshissa, sitten Japanissa. Mikä sai lähtemään? Tarmo kertoo:

– Lähetystyö perustuu lähetyskäskyyn. (Matteus 28:19–20) Vaimoni kanssa koimme, että Jumala on kutsunut meidät rukoilemaan ja lähtemään. Eri vaiheiden jälkeen, joissa oli Jumalan johdatus läsnä, avautui ovi Bangladeshiin. Halusimme viedä evankeliumia sinne, missä ei sitä vielä oltu kuultu. Olimmehan itse saaneet tulla uskoon. Ymmärsimme, kuinka suuresta asiasta pelastuksessa on kyse Jumalan ja ihmisen välillä.

Kutsu kohtasi Järvisiä jälleen muutamia vuosia sitten.

Ritva Olkkola-Pääkkönen kysyi, ottaisinko vastuun toisesta tarjolla olevasta tehtävästä. Pyysin kaksi viikkoa aikaa pohtia ja rukoilla. Ajattelin: ”En lähde. Vaan jos sinä Herra tahdot, muutan mieleni.” Kerroin asiasta vaimolleni. Kun olimme Ritvan kanssa määräaikana yhteydessä, vastasin: ”Kyllä, lähden työhön asumusten kuljettamiseen”.

Aika Bangladeshissa oli valmistanut Järvisiä tähän. Bambumaja esineistöineen kiinnostaa kaikenikäisiä. Tarmo kertoo:

– Miehiä kiinnostaa heittoverkko, jota käytetään kalastettaessa joella. Naiset tutustuvat sariin, joka on seitsemisen metriä pitkä kangas, jonka voi pukea mekoksi. Lapset lepäilevät moskiittoverkon alla. Puinen käymälä, kyykkyvessa, hymyilyttää näyttelyvieraita.

Työvuodet Aasiassa muistuvat mieleen kohtaamisina.

– Dhakassa kuljin kujia ja katselin kameran linssin läpi. Sivukadulla penkoi roskista nuori nainen, likaiseen sariin puettuna, liki alaston lapsi mukanaan. Äiti keräsi syötävää. Kysyin heikolla banglan kielellä ja ilmein, voinko ottaa heistä kuvan. Sain luvan.

– Evankelista Nilo Tigan kodissa vierailu puhuttelee: Evankelista kumartui ja pesi vieraiden jalat. Muistin, kuinka Pietari oli sanonut Mestarilleen, ettet saa pestä minun jalkojani. Evankeliumi kosketti meitä juhlavieraita.

Tarmo näkee kaiken Herralle tehtävän työn arvokkaana:

– Ilman rukoilijoita työn tekeminen on mahdotonta. Kotimaantyö tarvitsee esirukousta, mutta myös heitä, jotka työhön tarttuvat. Kutsun mukaan vapaaehtoisia, jotka kokevat, että Jumala on heidät sille paikalle kutsunut.

Lähetyksen kesäpäivät järjestetään Savonlinnassa 12.–14.6.2020. Siellä voi tutustua asumuksiinkin. Tarmo kertoo:

– Jos Herra suo, kohtaamme Kesäpäivillä. Logistiikan työt on aloitettu. Paikan päällä pystytykseen ja esittelyyn tarvitaan apua. Rukoilen, että juhlavieraat saavat kokea, että tämä on valmistettu heitä varten.

Syvään veteen -teema nostaa Tarmon mieleen muiston tulvasta.

– Batas, kova myrsky, jonka valtaan jäimme hetkeksi, oli tuota syvään veteen joutumista Bangladeshissa. Vesi nousi korkealle nopeasti. Kun tuonne maahan mennään työhön, mennään kuin syvään veteen. Siellä on äärettömän vaikea viedä evankeliumia eteenpäin. On ikään kuin vaara hukkua erilaisen kulttuurin ja ulkoisen paineen alle. Sen keskellä voi huutaa: ”Jeesus tule ja auta, muuten minä hukun!”

Ja Hän auttaa ajallaan, tavallaan, aina, nimensä kunnian tähden.

Kuva: Sini Myllyniemi