Lapsiavioliittoja ehkäisevää työtä Bangladeshissa

Opiskelu voi suojata tyttöjä liian aikaiselta naimisiinmenolta. Kuvassa Sapaharin oppilasasuntolan tyttöjä ja Menox maailmalle -nukketeatterin Mati.

UNICEF:in tilasto vuodelta 2018 kertoo, että Bangladeshissa 52 % tytöistä avioituu ennen 18 vuoden ikää. Luku on yksi maailman korkeimmista. Kylväjän työntekijä Saara Bengtsson on mukana suunnittelemassa LAMB:n sairaalan ja BLM-F:n hankkeita, joiden avulla etsitään keinoja lapsiavioliittojen ehkäisemiseksi.

Yksi syy tyttöjen liian aikaiselle avioitumiselle on köyhyys, mutta  ongelmana on myös koko maassa vallitseva eriarvoisuus, joka koskettaa erityisesti naisia ja lapsia. Tyttöjen mahdollisuudet koulunkäyntiin ovat vähäiset, ja lähes kaikki naiset ovat kokeneet seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. Suurin osa tapauksista koskettaa 10–18-vuotiaita tyttöjä. 

Hankkeessa mukana olevat nuoret kertovat, että heillä ei useinkaan ole elämässään yhtään luotettavaa aikuista, jonka kanssa voisi pohtia murrosikään ja aikuistumiseen liittyviä kysymyksiä. Myöskään pojat eivät saa riittävästi tietoa omasta kasvustaan miehiksi. Vanhemmat puolestaan uskovat, että avioliitto tarjoaa tytöille suojaa ja paremmat elämän edellytykset.

Lapsena solmitun avioliiton seuraukset ovat kuitenkin yleensä päinvastaiset. Koska lapsivaimojen odotetaan todistavan hedelmällisyytensä mahdollisimman pian, liian aikaisin koetut raskaudet ja synnytykset heikentävät nuorten äitien kokonaisvaltaista terveyttä. Samalla myös mielenterveyden ongelmat lisääntyvät, ja itsemurha onkin 10–19-vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy Bangladeshissa. Hyvin nuorten äitien raskaudet päättyvät muita useammin keskenmenoon tai vastasyntyneen kuolemaan. Avioliitto ei myöskään suojele tyttöjä väkivallalta, vaan pikemminkin altistaa heidät sille.

Ennen kuin sekä tyttöjen että poikien kasvulle voidaan luoda hyvät edellytykset, on vielä paljon työtä tehtävänä. Saara Bengtsson kertoi Radio Dein Lähetysvartissa 18.2.:

– Silloin kun vanhemmat ymmärtävät enemmän lapsiavioliittojen vaikeista seurauksista, eivät he välttämättä haluakaan antaa tytärtään avioliittoon. Hankkeissa vahvistetaan sekä tyttöjä että koko yhteisöjä suojelemaan tyttöjen oikeuksia. Työtä tehdään myös virkamiesten ja uskonnollisten johtajien kanssa, jotta alaikäisiä ei vihittäisi. Avioliittoon vihkivien on usein vaikea tietää tyttöjen todellista ikää, mutta tavoitteena on, että jokainen vastasyntynyt saisi syntymätodistuksen, josta todellinen ikä olisi varmistettavissa.

Terveydenhoidolla ja koulutuksella on keskeinen rooli muutoksen aikaansaamisessa.   Vaikka kunnallinen ja yksityinen terveydenhoito on kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, terveydenhuollon ammattilaisia on liian vähän, jotta heidän osaamisensa olisi kaikkien ulottuvilla. Suuri osa ihmisistä turvautuu edelleen perinteisten parantajien apuun. Tähän kytkeytyy läheisesti myös lisääntymisterveyteen liittyvän tiedon puute aikuisväestönkin keskuudessa.

Tyttöjen kouluttautumisen esteenä on vanhakantainen ajatus, että tytön paikka on kodin piirissä, eikä hänen pidä hankkia itselleen ammattia. Hankesuunnitelmaa varten haastatellut nuoret kertovat:

– Jos perheessä on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, niin vanhemmat ajattelevat, että vain pojat tarvitsevat koulutusta. He hankkivat työpaikat, ansaitsevat rahaa ja ovat edelleen tekemisissä vanhempiensa kanssa. Tytöt vain menevät naimisiin ja muuttavat appivanhempiensa taloon. Näin tyttöjen kouluttamisesta ei ole vanhemmille itselleen hyötyä.

Saara Bengtsson toteaa, että hanketyössä on tärkeää pyrkiä auttamaan myös naimisissa olevia tyttöjä.

– Jos yhdenkin nuoren tytön liian aikainen avioliitto voidaan estää, ja hän saa kasvaa rauhassa aikuiseksi ja kouluttautua, sillä on juuri sen tytön elämään suuri vaikutus.

Kuuntele Saara Bengtssonin haastattelu Lähetysvarttien sivulta.