Seuraa Areopagosta hetki hetkeltä!

Seuraa Areopagosta hetki hetkeltä!

klo 13:00 Tämänkertainen Areopagos päättyi, mutta lisää on luvassa syyskuussa Tampereella, missä  aiheena ovat Missionaariset yhteisöt lähetysinnon uudistajina.

– Sinnekin voi osallistua etänä – eihän tätä tekniikan hyödyntämistä voi jättää tähän! päätti kehittämispäällikkö Hanna Räsänen.

klo 12:45 Legacy-projektin vetäjä Henri Hermunen:

– Sukupolvien välinen kuilu on todellinen seurakunnissa ja lähetysjärjestöissä. Legacyssa olemme löytäneet välineen, joka innostaa ja kiinnostaa myös nuoria. Visiomme on uusi lähetystyön aalto Suomesta kaikkiin kansoihin. Missiona on mobilisoida uusi sukupolvi vastaamaan Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn. Tavoitteena on kesällä 2021 lähettää 500 suomalaista kuuteen maanosaan lähetyssanoman kanssa. Tällä hetkellä mukana on 8 suomalaista lähetysjärjestöä.

klo 12:40 Wycliffe raamatunkääntäjien toiminnanjohtaja Hannu Sorsamo muistutti, että raamatunkäännöstyötä tarvitaan, jotta kansan keskelle voi juurtua seurakunta. Käännöstyötä on kuitenkin tehtävä seurakunnan yhteydessä.

– Joskus käännöstyötä on tehty irrallaan seurakunnasta, jolloin työn hedelmät ovat jääneet aika vähäisiksi.

Sorsamo ilahtui paneelikeskustelun yhteisöllisestä näkökulmasta.

– Meillä on ollut aika yksilökeskeinen ajatus, että jokainen voi itse lukea Raamattua omalla kielellä. Käännöstyön laajempi merkitys on kuitenkin kansankielisen seurakunnan synty ja juurtuminen.

klo 12:35 keskusteluun tuli mukaan Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja Jaakko Rusama.

– Silloin, kun etsimme rukouksessa yhteistyötä ja yhteyttä, olemme Jumalan lähetyksen palveluksessa. Jos me käytämme kaikkia digitaalisia mahdollisuuksia hyödyksemme, tavoitamme monia saavuttamattomia kansoja. Koronan tuoma digiloikka on siunaukseksi evankeliumille. Digiloikka mahdollistaa myös nuorempien ikäluokkien tavoittamisen.

klo 12:30 Hengen uudistus -järjestön yhteisöinspiraattori Johanna Sandbergin kokemuksen mukaan paikallisseurakunnissa ja uusissa yhteisöissä ollaan hyvin lähetyshenkisiä.

– Uusissa yhteisöissä on mukana sukupolvia, jopa alle 40-vuotiaita, joita seurakuntien perinteinen toiminta ei ole tavoittanut hyvin. Ketteryys on avainsana nuorempien sukupolvien kohdalla, samoin toimiminen teknisten kanavien kautta. Byrokraattisiin toimintoihin on korkeampi kynnys lähteä mukaan, mutta lähetysjärjestöt voivat järjestää esimerkiksi aktioita. Nuoremmat sukupolvet haluavat päästä tosi lyhyellä varoitusajalla ja koulutuksella mukaan esimerkiksi vuodeksi työalueelle.

– Perustan on muututtava. Perusta ei ole järjestö tai sen oma identiteetti, vaan Kristus. Näkymme täytyy koskea sitä, mitä Jumala tekee maailmassa.

klo 12:20 kokoontui Kylväjän studioon ja sähköisten yhteyksien päähän raati pohtimaan lähetysjohtaja Taneli Skytän kanssa saavuttamattomien tavoittamista. Ensimmäisenä ääneen pääsi Kansanlähetyksen apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola.

–Lähetyskäskyistä käy ilmi, että tehtävä annettiin epäuskoisille, kovasydämisille, pelokkaille ja murheellisille – ihmisille, jotka elivät aikamoisessa turbulenssissa. Heille Jeesus antoi sekä tehtävän mennä kaikkeen maailmaan että lupauksen olla heidän kanssaan joka päivä.

Peltola ehti vierailla juuri ennen koronapandemian alkamista Etiopiassa, jossa hänellä oli Mekane Yesus -kirkossa järisyttävä kokemus Roomalaiskirjeen 12. luvun käsittelemisestä.

– Luin lukua niin, että sijoitin siihen yksittäisen kristityn sijaan lähetysjärjestön ja kristillisen kirkon:
Kristilliset seurakunnat ja lähetysjärjestöt, meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut kristillinen seurakunta ja lähetysjärjestö palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Kristilliset seurakunnat ja lähetysjärjestöt, joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Kristilliset seurakunnat ja lähetysjärjestöt, toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa, kristilliset seurakunnat ja lähetysjärjestöt.” (Room. 12:6–15, lisäykset kursiivilla)


 

klo 11:56 Markku Laakso muistutti, että lähetyskäskyä edeltää rukoustehtävä: Rukoilkaa, että elopelloilla olisi työntekijöitä.

– Tälle sydämeni sykkii! Siinä on lähetystehtävä, jota voi tehdä kotisohvaltakin käsin. Näin minä olen tätä numeromurskausta harrastanut.

Laakso haastoi muitakin kyselemään:

– Voinko omassa rukouselämässäni kantaa useita saavuttamattomia kansoja vai olenko saanut sydämelleni yhden tietyn kansan tai maan puolesta rukoilemisen?

klo 11:52 Saavuttamattomien kansojen tilanteeseen perehtyminen on muokannut Markku Laakson maailmankarttaa. Painopiste on 10/40-ikkunassa ja eteläisessä Aasiassa.

– Kaikkia kansoja ei tarvitse kuitenkaan mennä kohtaamaan heidän omiin maihinsa, vaan tavoitamme heitä myös monissa suurissa kaupungeissa, joihin heitä tulee esimerkiksi opiskelemaan.

klo 11:40
Markku Laakso näytti shokeeraavia tilastotietoja:

– Evankeliumista osattomien määrä kasvaa joka päivä. Luku vaihtelee 50 000 – 60 000 välillä, mitä selittää osittain suuri syntyvyys alueilla, joilla kristittyjä ei vielä ole.

– Joillakin tavoittamattomilla aluilla kristittyjen osuus on vain 0,1 %. Suomessa se tarkoittaisi sitä, että täällä olisi vain 5500 kristittyä.

klo 11:33 saapui Kylväjän studioon Markku Laakso, jonka sydämellä ovat saavuttamattomat kansat. Jäädessään eläkkeelle hän sai ohjeen ensimmäiseen askeleeseen: puoleen vuoteen älä tee mitään, rukoile vain ja kysele, mitä Jumala haluaa sinun tekevän. Puolen vuoden rukousjakson jälkeen Laakso koki Jumalan sanovan:
”Tee saavuttamattomista kansoista diasarja.” Niinpä Laakso tarttui toimeen. Tuon työn tuloksista kuulemme Areopagoksessakin.

klo 11:30 Saavuttamattomat kansat

 

klo 10:55 Lähetystyöhön lähtöä toivovat Eeva ja Taito kommentoivat Kylväjän studion bussipysäkillä Jukka Jämsénin opetusta. Eeva mietti, että on maita, joissa seurakunnan kasvu on hidasta ja vaikeaa ja tuntuu siltä, ettei työ kanna hedelmää. Taito puolestaan muisteli, että Martti Rautanen työskenteli Ambomaalla 13 vuotta ennen ensimmäistä kastetta.

– Eikö hän noudattanut kasvavan seurakunnan periaatteita, kun se ei kasvanut? Jälkikäteen kuitenkin näemme, että pitkäaikainen työ kantoi hedelmää.

Taitoa oli puhutellut Jämsénin opetuksessa myös se, että Santa Klaran seurakuntalaiset tiesivät, mistä löytäisivät työntekijät: kirkosta rukoilemasta.


klo 10:50
Jämsen nosti esiin seurakunnan valmiuden kärsiä.

– Seurakunnan kokemat kärsimykset ja vainot puhdistavat seurakuntaa.

Seurakuntaan jäävät vain ne, jotka ovat tosissaan. Kärsimykset tuovat lähemmäksi Herraa. Tarvitsemme häntä, kun ihmiset kääntyvät meitä vastaan. Kärsimykset vetävät ihmisiä seurakuntaan.

klo 10:47 Jämsen muistutti tukholmalaisen Santa Klara -seurakunnan kokemusten perusteella siitä, miten välittäminen ja diakonia ovat avaimia seurakunnan kasvuun.

– Kun välitämme toisistamme, se lisää sekä yhteyttä seurakunnassa että maallikkojen vastuuta. Tarvitaan monia rukoilijoita ja käsiä, ihmisiä, jotka ovat mukana ja läsnä. Ihmisten keskinäinen kunnioitus lisääntyy, kun nähdään, miten vaikeitakin asioita ihmiset jaksavat ja sietävät. Rukous konkreettisten asioiden puolesta on tärkeä osa välittämistä: yhdistetään ihmisten tarpeet ja viedään ne rukouksissa Jumalalle.

klo 10.37 Jämsen otti käteensä ruotsalaisen Carl-Erik Sahlbergin kirjan Kasvava seurakunta. Kasvavan seurakunnan piirteenä ovat muun muassa avoimuus kaikille, Jeesus-keskeisyys ja puhdas elämäntapa.

– Aina, kun seurakunta on elänyt niin, että on pitänyt kiinni puhtaasta elämäntavasta, se on myös näyttänyt ihmiselle välittämistä ja huolenpitoa. Sellainen seurakunta on puoleensa vetävä. Puhtaasti elävä seurakunta on uskollinen avioliitolle ja kunnioittaa sitä. Haluammeko lähteä mukaan uusiin avioliittoon liittyviin virtauksiin vai haluammeko, että seurakunta kasvaa? kysyi Jämsen.

klo 10:30 Jukka Jämsen kertoo, mitä on oppinut missionaarisesta seurakunnasta. Hän aloitti Apostolien tekojen toisen luvun lopusta, jossa kuvataan seurakunnan yhteiselämää: ”Kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin.” (Apt. 2:46)

– Yhteys toi riemullisen mielen, ei synkkyyttä. Ilo on yksi Pyhän Hengen piirre, muistutti Jämsen.

Lauantaina 18.4. klo 10:05 Matka jatkuu, webinaari myös

Jos olet ilmoittautunut mukaan webinaariin, mene osoitteeseen
www.kylvaja.fi/areopagos/jyvaskyla/osallistujille ja kirjaudu sisään.
Kukin jakso aukeaa uudesta YouTube-linkistä, jonka kautta pääset mukaan.

19:05 Perjantai-illan vieras Pekka Utriainen:

– Nuorena opin, että jokainen on joko lähettäjä tai lähtijä. Mietimme vaimoni kanssa lähetystyöhön lähtemistä. Se ei kuitenkaan toteutunut, mutta olen ymmärtänyt, että jokainen on tavallaan lähetystyöntekijä. Vaikka työpaikalla ei saisi kertoa evankeliumia, ihmiset lukevat uskovaa, ”sanoittakin heidät voitetaan”. Uskovan perustehtävä on rukoilla työkavereiden puolesta.

– Nuorena katsoi, mihin itsestä on, mutta nyt on oppinut, että Jumala kantaa vastuun. Joka päivä menen kuin tuhlaajapoika Jeesuksen luokse, ja Hän ottaa vastaan. Mitättömyyden tunne ei haitta, Jeesus johtaa kaikkea työtä. Koen siis olevani sekä lähettäjä että lähtijä, niissä ympyröissä, jotka avautuvat joka päivä.

klo 18:50 lennettiin Burjatiaan kurkistamaan Ulan-Uden Kristuksen armon seurakunnan kirkkohankkeeseen. Näet Kirkko rakentuu Itä-Siperiaan -videon Itä-Siperian kirkkohankkeen sivuilta, missä on mahdollisuus myös kolehdin antamiseen.

klo 18:25 Jukka Norvanto vei kuulijat Apolloksen ja Priscan ja Aquilan kohtaamiseen.

– Apolloksen puhe kristinuskosta syveni, kun Prisca ja Aquila auttoivat häntä eteenpäin. Tämä pariskunta oli ollut uskollinen tehtävässä, jonka he olivat Jumalalta saaneet.

– Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä he sanoivat Apollokselle tai seurakunnalle, jossa he vierailivat. Mutta Raamatussa ei ole ainoatakaan lainausta heidän puheestaan, vaikka he ovat suuresti vaikuttaneet evankeliumin leviämiseen aikanaan, pohti Norvanto.

– Priscaa ja Aquilaa voi kutsua vahvoiksi hiljaisiksi. Suurta melua itsestään pitämättä he ovat olleet suureksi siunaukseksi. Omalla paikallamme toimiessamme voimme luottaa siihen, että Jumala tietää, mitä olemme tehneet. Olennaista on se, että itse kukin voimme palvella Jumalan seurakuntaa lahjoilla, jotka hän on meille antanut.

Norvanto muistutti Raamatun sanoista, joiden mukaan palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama.

– Evankeliumin välittämisessä ja seurakunnan rakentamisessa on monia erilaisia tehtäviä. Voit iloita siitä tehtävästä, johon Jumala on sinut tarkoittanut. Lähetystyössä tarvitaan monenlaisia lahjoja ja ihmisiä.Niinpä hän tahtoo käyttää sinuakin valtakuntansa eteenpäin viemiseen.

– Apolloksen osalta monet yksityiskohdat hänen opetuksessaan olisivat jääneet vajaiksi ilman teltantekijöiden, Priscan ja Aquilan, ohjausta. Lähetystyössäkin tarvitaan yhteistyötä, lähettäjiä ja lähtijöitä.

Kaikki on lopulta Jumalan työtä. Luota siis siihen, että hän voi käyttää sinua seurakuntansa rakentamisessa, rohkaisi Norvanto.

klo 18:20: Lähetyslapsena Japanissa kasvaneelle Mari-Kaisa Auviselle lähetyskutsu on aina ollut osa häntä itseään. Lähetyskutsu ei ole kuitenkaan aikaisemmin näyttäytynyt realistisena ennen kuin vuosi sitten, kun Juri Veikkola Kylväjästä haastoi Mari-Kaisan miehen Tuomaksen pohtimaan lähetyskutsuaan. ”Ai me, mekö? Meidän perhekö?” oli Auvisten ensimmäinen reaktio. Yksi oikeaan aikaan tullut kutsu sai aikaan ison sysäyksen, ja nyt Auviset opiskelevat Lähetyskurssilla lähteäkseen lähetystyöhön Mari-Kaisan lapsuuden kotimaahan Japaniin.

klo 18:14:
”Maa alkoi järkkyä, kivi vieritettiin pois.
Ikuisesti ylösnoussut Herra elää”,
lauloivat Tuomas ja Mari-Kaisa Auvinen.


klo 18:03
Areopagoksen perjantai huipentuu Kylväjän viestintäpäällikön Mari Turusen emännöimään Vain elämää -lähetysiltaan, jossa saadaan olla musiikin, rukousten, raamattuopetuksen ja keskustelujen myötä Jumalan edessä. Mukana ovat myös Pekka Utriainen, Tuomas ja Mari-Kaisa Auvinen, Jukka Norvanto ja Taneli Skyttä.


Klo 18:00 Vain lähetyselämää -ilta

Huom! Jos olet ilmoittautunut mukaan webinaariin, mene osoitteeseen www.kylvaja.fi/areopagos/jyvaskyla/osallistujille ja kirjaudu sisään.

Jokainen uusi jakso aukeaa uudesta YouTube-linkistä, jonka kautta pääset mukaan.

Vielä ehdit mukaan myös Facebook-keskusteluun: missä sinä seuraat Areopagosta?

 

klo 15:49 Lähetysjohtajan kahvihetkeen tuli Areopagoksen YouTube-chatin kautta kysymys: “Onko lähetystyö spurtti vai maraton? Sopeutuuko sama ihminen erilaisiin työn vaiheisiin ja intensiteettitapoihin?”
Skyttä kommentoi:
– Joskus ihmiset yritysmaailmassakin ylennetään rooliin, joka on arvostetumpi, mutta ei paras mahdollinen kyseiselle ihmiselle. Voit seurakuntatyössä olla hyvä evankelista. Kun lähdet perustamaan seurakuntaa eikä alkuvaiheessa ole vielä paikallisia kristittyjä, evankelista saa evankelioida sydämensä kyllyydestä ja kokea olevansa liekeissä. Mutta myöhemmin pitää seurakunta tarvitsee paimenen. Onko evankelista sopiva paimeneksi? Voi olla viisasta luopua tehtävästä ja antaa se seuraavalle. Siihen vaaditaan ehyttä kristityn identiteettiä ja nöyryyttä.
– Meillä ei ole hierarkioita, vaan tiettyjä tehtäviä. On hyvä asia, että meillä on erilaisia rooleja, joita voi välillä vaihtaa. On oltava nöyryyttä sanoa, jos emme tunne olevamme johonkin tehtävään sopivia.

klo 15:41 Lähetin identiteetin lisäksi chatissa keskusteltiin kumppanuudesta lähetin ja lähettäjien välillä.

– Lähettäjänä on kiinnostavaa seurata lähtijöiden prosessia, kun Herra on viemässä uutta kohti. Siinä saa olla tsemppaamassa ja rukoilemassa, pohti Turunen ja haastoi Skyttää:

– Miten näet lähettäjän roolin?

– Helposti lähetistä tulee lähetystyön ilmentymä, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Vaaditaan kuitenkin 100 työmiestä maassa, jotta saadaan pidettyä yksi hävittäjälentäjä ilmassa. Huoltoketjun on oltava kunnossa myös lähettien kohdalla. Kun on vaikeita tilanteita ja tehtäviä työalueilla, turvallisuuskysymyksiä, hengellistä ahdistusta, turhautumista – niissä tilanteissa on äärettömän tärkeää, että on esirukoilijoita, jotka rukoilevat lähetin puolesta.

Skytän perheellä oli Ateenan-vuotenaan aktiivisessa käytössä WhatsApp-rukousrengas, joka rukoili konkreettisten ajankohtaisten rukousaiheiden puolesta. Skytät lähettivät viikoittain viestejä WhatsAppin kautta ja lähettäjät elivät tiiviisti mukana.

Skyttä ja Turunen totesivat molemmat, että taloudellinen puoli on myös luonnollinen osa lähetystyötä. Nimimerkki ”Kaikille kansoille” pohti lähetystyön taloudellista puolta Areopagoksen chatissa:

– Meille mukavuudenhaluisille ihmisille on helppoa se, että seurakunnan lähetyskannatus tulee budjettimäärärahoista. Entäs jos tuki tulisikin seurakuntalaisilta suorempaa. Olisiko seurakuntalaiset sitoutuneenpia lähetystyöhön, jos oikeasti maksaisivat lähetit?

klo 15:39 Areopagoksen chatissa käytiin keskustelua, mikä on lähetystyöntekijän identiteetti. Skyttä vastasi keskusteluun:

– Lähetystyössä tulee punnituksi, mikä on minun motiivini ja se syy, miksi lähden. Seikkailunhalua voi olla monella, mutta jos se jää ainoaksi syyksi, tulemme pian maitojunalla takaisin. Lähetystyöntekijän identiteetti perustuu kuolleeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen.

Klo 15:37 Turunen haastoi Skyttää Areopagoksen YouTube-keskusteluun tulleella kysymyksellä: ”Kutsumus, eikö kaikki lähde siitä liikkeelle?”

– Ilman kutsumusta en suosittele kenenkään lähtevän tekemään mitään. Se tulee kyllä koetelluksi. Mutta miten ymmärrämme kutsumuksen ja johdatuksen. Johdatus on kuin marketin automaattiovet, joita kohti pitää ensin kävellä ja katsoa ovien avautuvan, vertasi Skyttä.

– Lähettikandidaatit kertoivat, että kun he ovat rukoilleet ovien avautumista, rukous kääntyikin jossakin vaiheessa niin päin, että Jumala pystyy kyllä myös sulkemaan ovet tarpeen tullen.

Klo 15:30 oli vuorossa kahvihetki lähetysjohtajan kanssa. Viestintäpäällikkö Mari Turunen heitteli lähetysjohtaja Taneli Skytälle Areopagos-webinaarin YouTube-keskusteluun tulleita kysymyksiä.

– Tämän päivän edellisessä osuudessa puhuttiin siitä, miten lähetystyö ei voi olla virkamiestyötä. Jos teet kahdeksan tuntia työtä, eikö se riitä. Verrattuna siihen, että annat itsesi ja elämäsi täysin, siihen uupuu aika pian, haastoi Turunen.

– Ymmärtäisin, että uusia seurakuntia tai lähetystyötä ei voi tehdä virkamiestyönä. Se edellyttää monella tavalla venymistä, se ei ole kellokorttityötä tai sellaista, että tehdään välttämätön minimi ja täytetään lain kirjain eikä olla sydämellä mukana. Mutta ensin happinaamari itselle, on pidettävä itsestä huolta, muuten ei jaksa olla työssä toistakin työkautta, vastasi Skyttä.

– Kun puhutaan pioneerityöstä, ajattelen, että tuloksellisuus edellyttää sitä, että pystyisimme olemaan työssä enemmän kuin yhden työkauden. Jos et pidä omasta ja perheen jaksamisesta huolta, ei siihen ole mahdollisuutta. Väsyneestä lähetistä on helposti kuormaa myös toisille. Missään tapauksessa omistautuminen ei tarkoita sitä, että laiminlyödään kaikkein lähimpiä ja rakkaimpia.

– Lähetystyöhönkin voi jäädä koukkuun, sen intensiteettiin. Silloin meillä on väärä ymmärrys siitä, mistä työtyytyväisyyden pitäisi löytyä.

– Pioneeritilanteessa ei ole kovin selkeitä askelmerkkejä, ei pykäliä ja normeja. Lentokonetta rakennetaan ilmassa, on paljon vaikeuskertoimia, kiteytti Skyttä.

 

Webinaari jatkuu 15.30.
Tule mukaan kahvihetkeen lähetysjohtajan kanssa.
Huom! Jos olet ilmoittautunut mukaan webinaariin, mene osoitteeseen www.kylvaja.fi/areopagos/jyvaskyla/osallistujille ja kirjaudu sisään.

Jokainen uusi jakso aukeaa uudesta YouTube-linkistä, jonka kautta pääset mukaan.

klo 15:00 pohdittiin Pekka Huhtisen ja Pentti Marttilan kanssa, muuttuuko lähetin rooli seurakunnan perustamisen ja kasvun eri vaiheissa.

– Japanissa, jossa on pitkä lähetyshistoria, voidaan nähdä erilaisia kausia. Ensin oli se, että lähetit kutsuivat ihmisiä. Sitten tuli kansallisen identiteetin luomisen aika, jonka jälkeen etsitään kumppanuuden aikaa, kertasi Huhtinen.

– Niin kuin Paavali sanoo, me olemme kastelijoita ja istuttajia, Jumalan työtovereita. Siinä on vahva identiteetti. Toisaalta emme ole mitään, toisaalta meillä on valtava aarre vietävänä eteenpäin.

– Näitä hommia ei oikein pysty tekemään virkamiestöinä. Pitää antaa koko elämä, kaikki likoon, mutta silti kaikki on lopulta Jumalan työtä – kaikki kunnia hänelle! jatkoi Marttila.

klo 14:48 saatiin studioon vieraiksi Sleyn lähetysjohtajana ja kolmella eri työalueella Japanissa, Sudanissa ja Myanmarissa lähettinä työskennellyt Pekka Huhtinen sekä Kylväjän Ulkomaantyön johtaja Pentti Marttila, joka on työskennellyt perheensä kanssa pioneerilähettinä Mongoliassa. Työ alkoi varsinaisella syväsukelluksella vaativiin tehtäviin.

-Minusta tuli seurakunnan johtaja vajaalla kielitaidolla kahdeksan kuukauden maassaolon jälkeen paikallisen seurakunnan johtajan lähtiessä opiskelemaan teologiaa. Se oli antoisaa, mutta rankkaa. Paljon tehtiin virheitä, mutta saatiin nähdä myös Jumalan työtä, miten evankeliumi meni eteenpäin ja seurakunta kasvoi. Jumala tekee työtä lähettien pienelläkin kielitaidolla.

 

klo 14:46 Saatiin ratkaistua hankalat ääniongelmat.
– Aitoa pioneerimeininkiä tällainen, totesi lähetysjohtaja Taneli Skyttä.

klo 14.33: Seitsemättä työkauttaan Japanissa palveleva Lea Lukka kertoi, miten tehtävät ovat vaihdelleet paljon eri työkausilla.

– Työn alkuaikoina kasteita oli paljon enemmän kuin nykyään. Länsi-Japanin kirkossa annoin kasteopetusta ja aloitin kodissani raamattupiirin naapureille.

– Neljäs ja viides työkausi olivat opetustyötä raamattukoulussa ja pappisseminaarissa. Seminaarissa opetettiin ihmisiä, jotka valmistautuivat papeiksi. Kieli oli jo haastavaa, ja silloin ei seminaarin puolella ollut muita naisopettajia lisäkseni, vain minua iäkkäämpiä miesopettajia.

– Viidennellä työkaudella palasin pääkutsumukseni, ei-kristittyjen ihmisten tavoittamisen pariin. Tapasin ihmisiä, kun tein lenkkejä vuorille. Heidän joukostaan sain kootuksi pienen raamattupiirin kotiini, ja sain opettaa heille Raamattua useita vuosia.

Kuudennella työkaudella Lea Lukka opetti isossa seurakunnassa Raamattua erityisesti nuorille aikuisille. Paras muisto siltä ajalta on buddhalaisen papin poika, joka tuli kirkkoon ja josta tuli aktiivinen seurakuntalainen.

 

klo 14.25: Kuultiin kokemuksistaan seurakuntaa perustavasta työstä muslimikulttuurin keskellä.

– Ensimmäisiä tehtäviä uudessa kulttuurissa uuden kielen parissa on hengellisen sanaston luominen, valotti muslimityössä ollut lähetti.

Lähettien tehtävänä on paikallisiin tutustuminen ja heidän kutsumisensa Sanan äärelle.

– Läheteiltä kysytään pitkäjänteisyyttä ja kestävyyttä. Lähettien koulutuksessa tärkeintä on lähetystyöntekijän identiteetin muodostuminen. Se rakentui vanhempien lähettien kokemuksia kuuntelemalla, ja se on auttanut haasteiden kohtaamisessa työalueella.

klo 14:15 Väläyksiä Kylväjän työalueilta saatiin ensimmäisenä Itä-Aasiasta, jossa Ahoset ovat työskennelleet puolitoista vuotta englanninopettajina. Uuteen kulttuuriin ja uuteen työhön hyppääminen on ollut heille iso muutos, joka on ollut vaativaa, mutta myös hyvällä tavalla haastavaa.

– Henkilökohtaiset kontaktit oppilaiden kanssa mahdollistavat myös hengelliset keskustelut kulttuurissa, jossa ei ole vapaata elää kristittynä. Tähtihetkiä ovat uutiset opiskelijoista, jotka ovat tulleet uskoon, Ahoset kertoivat.

klo 14:05 Hanna Räsänen tutkaili Pekka Mäkipään Tuoreita viinipuun oksia -kirjaan kirjoittaman artikkelin pohjalta seurakuntaa perustavaa työtä, joka alkaa Jumalan käskystä.

– Tiedämme, että työ on vaivalloista, pitkäjänteistä, mutta ihmisten pelastumisen kannalta välttämätöntä. On tultava luokse, viivyttävä heidän luonaan. Joka on kuullut evankeliumin, haluaa toistenkin kuulevan sen.

– Kun seurakunta kasvaa, lähetystyöntekijän rooli vaihtuu valmentajaksi, inspiraattoriksi ja tukijaksi. Tavoitteena on, että seurakunta saa kykenevät paikalliset johtajat, jotka kykenevät kantamaan seurakuntaa hyvinä ja pahoina päivinä.

klo 14:00 True stories – tien päällä opittua

Huom!
Jos olet ilmoittautunut mukaan webinaariin, mene osoitteeseen www.kylvaja.fi/areopagos/jyvaskyla/osallistujille ja kirjaudu sisään. Jokainen uusi jakso aukeaa uudesta YouTube-linkistä, jonka kautta pääset mukaan.

klo 13:05 Työaluevastaava Tapio Pokka Oulusta jatkoi Lappalaisen ja Veikkolan keskustelusta Luukkaan evankeliumin 10. lukuun, jossa Jeesus lähetti opetuslapset edellään kaupunkeihin ja kyliin. Samaa tekivät Lappalaiset Virossa, kun he lähettäjien rukousten myötä tavoittivat ihmisiä ja kohtasivat ihmisiä.
– Jeesus itse haluaa mennä juuri noihin kyliin ja kaupunkeihin, joissa hänestä ei ole kuultu lainkaan. Nämä ovat lähetyskielellä saavuttamattomia tai tavoittamattomia kansoja, jotka ovat kaihertavasti Kylväjän sydämellä, kiteytti Pokka.

klo 12:45 Juri Veikkola lähti ajelemaan Raamattuopiston viestintä- ja markkinointipäällikkö Kai Lappalaisen kanssa ja keskustelemaan seurakunnan perustamisesta. Hän oli perheensä kanssa Virossa Lasnamäellä aloittamassa uutta seurakuntaa. Alusta asti ratkaisevassa asemassa on ollut rukouksen ja viestinnän yhdistelmä. Paljon rukousta ja media aktiivisessa käytössä. Seurakunta aloitti esimerkiksi Facebookin live-lähetykset samalla viikolla, kun se tuli Virossa mahdolliseksi. Nuortenillat striimattiin alusta asti.

– Usean nuoren kanssa kävi niin, että he katsoivat ensin pari kertaaa striimattua iltaa, sitten he tulivat pariksi illaksi paikalle ja siirtyivät sitten jo vastuunkantajiksi.

Nuoria tuli seurakuntaan niin, että tilat jäivät nopeasti pieniksi. Vastuu paikallisille siirtyi, koska Lappalaisilla oli alusta asti 5-vuotissuunnitelma, jonka tavoitteena oli seurakunnan itsenäisyys.

– Seurakunnan ensimmäinen palkattu työntekijä oli nuorisotyöntekijä, yllätti Lappalainen.

klo 12:40 Lähetysjohtaja Taneli Skyttä aloitti Areopagoksen kertomalla terveisiä Ateenasta pakolaisystävältään Saedilta, joka muistutti, että emme ole Jumalan managereita vaan Jumalan lähettiläitä.

Perjantaina 17.4. klo 12:30 Areopagos näköalapaikalla – Tie ja sen raivaaminen 

Kurkkaa Facebookista, missä kaikkialla Areopagokseen osallistutaan! Lähetä sinne omakin kuvasi!