Mongolian Zuunmodista Ouluun puoleksitoista vuodeksi hengähtämään saapunut Henrikssonien perhe ei ole Pohjois-Pohjanmaan pakkasista paljoa hätkähtänyt. Talvi toisessa kotimaassa on vieläkin pitempi ja kylmempi kuin Suomessa.
Aineenopettajiksi opiskelleet Ella ja Janne Henriksson eivät nuorena parina yhtään arvanneet, että heistä tulisi lähetystyöntekijäperhe.
Tausta Raahen seurakunnan nuorissa ja tiiviit vuodet Oulun OPKOssa vaikuttivat siihen, että pari alkoi rukoilla, olisiko Jumalalla heille kenties varattuna jotakin muuta kuin suomalaisen koulun luokkahuone.
Yliopistopastori Ari Savuojan yhteisöllinen työote toi Oulussa yhteen hyvin erilaisia opiskelijoita. Se teki vaikutuksen.
Vaikuttajina olivat myös opiskelijailloissa vierailleet lähetystyöntekijät, kuten Japanissa työskennellyt Tapio Pokka Kylväjästä.
Vaikuttajana katolinen nunna
Mieleen on jäänyt myös Botswanassa lähes neljä vuosikymmentä työskennellyt katolinen nunna, johon Henrikssonit tutustuivat kieliharjoittelussa retriittikeskuksessa Britanniassa.
– Hänen kanssaan oli vaikuttavaa keskustella lähetystyöstä ja pohtia elämän suuntaa, Janne Henriksson muistelee.
Rovasti Jukka Norvanto puolestaan muistutti, että Suomen passilla monet ovet ovat avoinna.
”Kutsu on vaikea sana.”
Henrikssonit elävät jalat maassa. He totesivat, että Kylväjä on tuttu järjestö ja hakupaperit lähettämällä saa selville, aukeaisiko sieltä heille ovi.
– Kutsu on vaikea sana. Emme ole saaneet ilmestyksiä, vaan rukoukseen on liittynyt käytännöllinen pohdiskelu. Raamatussa meille on annettu lähetyskäsky, ja kun ei ole esteitä, niin sitten mennään.
Janne Henrikssonilta tekee mieli kuitenkin kysyä jotakin. Eikö se ole jonkinlainen ihme, että pienten lasten kanssa kotiutuu täysin vieraaseen kulttuuriin ja alkaa välittää kaukaisesta kansasta ja sen seurakunnista kuin omistaan?
– Kyllä moni mongolialainen on tullut tärkeäksi, heidän luonaan on toinen kotimme.
Rauha palasi seurakunnan kokouksessa
Vaikeudet tietenkin kuuluvat asiaan. Kehitysyhteistyöhankkeiden hallinto on ollut työlästä, kun kaikki raha-asiat on saatava menemään sentilleen oikein.
Välillä lapset sairastavat keuhkokuumeita yhtä aikaa, eikä voimia tunnu olevan kuin selviytymiseen.
Mutta sitten Zuunmodin pienen luterilaisen seurakunnan tilaisuuteen saapuu nainen, jota ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Silmät loistaen hän kertoo, että täällä muutaman kristityn keskellä hänen kerran saamansa rauha on palannut takaisin.
Sellaisena hetkenä Henrikssoneilla ei ole epäilystäkään: tämä on heidän paikkansa.
Moni muuttaa jurtasta kerrostaloon.
Rukousta ja työntekijöitä tarvitaan, että Mongolian seurakunnat pääsisivät kasvamaan. Kehitysoptimismi saa kansan rakentamaan kauppakeskuksia, uimahalleja ja elokuvateattereita. Moni muuttaa jurtasta kerrostaloon.
– Kristinuskon tilanne on vähän jämähtänyt. Kommunismin kaatumisen jälkeen oli voimakasta kasvua, mutta kristittyjen määrä ei ole kahdesta prosentista enää lisääntynyt.
Tiibetinbuddhalaisuus, luonnonuskonnot ja shamanismi sinnittelivät Mongoliassa kommunismin läpi. Suurin osa mongolialaisista on rakentanut maailmankuvansa näitä yhdistellen.
Uskonnollisuus on maassa itsestään selvää, vaikka viidennes mongolialaisista on tilastojen mukaan ateisteja.
Nostalgista yhteistyötä
Tämän vuoden Henrikssonit seuraavat aasialaisten ystäviensä elämää Oulusta käsin.
Janne osallistuu etäyhteyksien välityksellä kehitysyhteistyöhön ja kiertää Suomea kertomassa, miten vammaisten olosuhteet parantuvat ja seurakunnat kantavat hedelmää.
Ystävänpäivänä 14.2. tehdään nostalgista yhteistyötä.
Yhteistyötä on ollut nostalgista viritellä myös Oulun yliopistopastori Ari Savuojan kanssa. Ystävänpäivänä 14. helmikuuta he ovat molemmat mukana Oulun hiippakunnan järjestämässä illassa nuorille aikuisille.
Juuria ja versoja -tapahtuman järjestää harvinaisen monipuolinen joukko: Oulun hiippakunta ja seurakunnat, Suomen Lähetysseura, Uusheräys, Opiskelija- ja koululaislähetys (OPKO), Kansanlähetys, Sanansaattajat, Kylväjä ja Missionuoret.
Tarjolla on muun muassa ilmaista ruokaa, talkshow sekä Oulu Gospel Choir -kuoron ja Erilainen Edelläkävijä -bändin konsertit.
Vastuun antaminen kasvattaa vaikuttajia
Yli kolmekymmentä vuotta opiskelijatyötä tehnyt Ari Savuoja on nähnyt, miten ratkaisevia nuoressa aikuisuudessa saadut vaikutteet ovat koko loppuelämän kannalta.
Lähetystyöhön ovat Oulun opiskelijoista ponnistaneet Henrikssonien lisäksi muun muassa Hanna-Maria ja Ville Typpö Etu-Aasiaan sekä Noora ja Janne Aitta Kaukasiaan.
Savuoja on huomannut, että sellaiset opiskelijayhteisöt, joissa opiskelijat itse suunnittelevat toimintaa ja kantavat siitä vastuuta, ovat vetäneet puoleensa opiskelijoita, joilla on intoa ja voimia muuttaa maailmaa.
– Aktiivisuus, oma-aloitteisuus ja vastuun kantaminen ovat ominaisuuksia, joita lähetystyössä tarvitaan, Savuoja toteaa.
Tietenkin iso merkitys on ollut myös raamattuopetuksella, jossa korostetaan jokaisen kristityn tehtävää evankeliumin levittäjänä.
”Kaikenlaisia versoja tarvitaan.”
Ystävänpäivän Juuria ja Versoja -tapahtumassa Ari Savuoja iloitsee moninaisuudesta.
– Jokaisella on omanlaisensa versot, armolahjat ja kutsumus.
Ihmeistä aikanaan tohtoriksi väitellyt Ari Savuoja muistuttaa, että kaikenlaisia versoja tarvitaan.
– Luoja on luonut ja lunastanut jokaisen. Hän haluaa johdattaa ja vahvistaa meitä tässä synnin alaisessa maailmassa. Jumalan omalla Versolla, Kristuksella, on juuret sellaisessa perustassa, joka saattelee meitä kukoistamaan.
Juuria ja versoja – usko elämässäni. Hiippakunnallinen nuorten aikuisten tapahtuma lauantaina 14.2. kello 18 seurakuntakeskus Sofiassa, Isokatu 17, Oulu.
Teksti: Danielle Miettinen
Pääkuva: Ella ja Janne Henriksson palaavat ensi vuonna Mongoliaan kolmen pojan kanssa. – Jos Jumala suo. Kuva: Ella Henriksson.
