Ritva Olkkola-Pääkkönen eli kommunistien kiduttamien kristittyjen kanssa Etiopiassa. Janne Aitta kohtasi kahden kansan välisen vihan Kaukasiassa. Lisa Loden taistelee oikeudenmukaisuuden puolesta Israelissa ja Palestiinassa. Mitä he ajattelevat kristityn tehtävästä konfliktin keskellä?
”Opettelin olemaan hiljaa”
Ritva Olkkola-Pääkkönen työskenteli Etiopiassa lehtorina vuosina 1968–1991 ja 2008–2009.
Kommunistinen sotilasjuntta syrjäytti Etiopian ortodoksikeisari Haile Selassien vuonna 1974. Alussa vallankumous loi jopa toivoa, että kansa alkaisi nyt arvostaa työntekoa ja lukutaitokin paranisi.
—Valtio ei heti näyttänyt punaisen värin todellisia kasvoja, lähetystyöntekijä Ritva Olkkola-Pääkkönen kertoo.
Mekane Yesus -kirkon pääsihteeri Gudina Tumsa näki pitemmälle. Hän valmisti kristittyjä siihen, mitä dialektinen sosialismi voi kristityille merkitä. Kun Ritva palasi toiselle työkaudelleen perustamaan seurakuntiin naistyötä, hän huomasi saaneensa kilpailijan, kommunistiset naistenryhmät.
Eri puolilta maata alkoi tulla tietoja pidätyksistä.
— Niistä kuuleminen vei voimia. Uutisten kertominen ulkomaailmalle tai edes toisillemme oli vaarallista tehokkaan sensuurin vuoksi. Stressaavaa oli myös elää matkalaukku koko ajan pakattuna evakuoinnin varalta. Mutta kaikkeen tottuu.
Addis Abebassa työskennellessään Ritva sai työtoverin, jolla oli kiduttamisen arvet käsivarsissaan. Miehen aloitteesta johtajia ryhdyttiin kutsumaan salaisiin koulutuksiin. Viranomaisilta olisi pitänyt anoa matkustusluvat, mutta koska niitä ei olisi myönnetty, matkustettiin laittomasti.
Nuoret olivat jatkuvasti vaarassa, kun he kielloista huolimatta tulivat kirkkoon. He tekivät uusia lauluja, lauloivat niitä kuoroissa ja pitivät rukouskokouksia.
—Tämä oli heidän tapansa kantaa ristiä. Se riitti aikanaan murtamaan kommunismin vallan ja pelasti kristinuskon tulevaisuuden maassa.
Sana sitoo vääryyden
Kirkon pääsihteerin katoaminen ja hänen vaimonsa Tsehay Tolessan yhdeksän vuoden kidutusvankeus menivät ihon alle.
— Me naislähetit veimme hänelle ruokaa ja kävimme katsomassa sairaalassa.
Ritva ajattelee Tsehayta vieläkin usein.
— Jumalalla täytyy olla ihmeellisiä keinoja hoitaa omiensa tunne-elämää. Esirukous vainottujen puolesta on tärkeää, jotta he pysyvät järjissään.
Tämän hetken eettiset valinnat Etiopiassa liittyvät Ritva Olkkola-Pääkkösen mukaan etnisten ryhmien kiistoihin ja itsenäistymispyrkimyksiin.
— Mekane Yesus -kirkko jakautui kieliriidan vuoksi 12 vuodeksi. Yhteys palautui perusteellisen sovittelutyön ansiosta, mutta ristiriitoja on edelleen.
Lähetystyöntekijältä on aina vaadittu nöyryyttä. Koska lähettejä on nykyään vähän, paikallisissa kirkoissa on osattava olla entistäkin taipuisampi. Lähettiyhteisöstä ei saa samanlaista taustatukea kuin aikaisemmin.
Ritva Olkkola-Pääkkönen katsoo, että lähetystyöntekijän on pysyttävä kaikissa tilanteissa poliittisesti neutraalina.
— Minun piti oppia olemaan hiljaa. Keskustelut oli käytävä suljettujen ovien takana, ei kaduilla eikä takseissa. Julistuksessa piti pysyä vain pelastushistoriaan kuuluvissa asioissa.
Vaikeneminen ei tarkoita välinpitämättömyyttä, Olkkola-Pääkkönen huomauttaa.
— Sanan opetus on tärkeää, koska sana sitoo vääryyden. Kun maallinen valta käyttää voimaansa ja asemaansa väärin, meillä ei ole aseita vallankumoukseen. Mutta evankeliumi rakentaa yhteiskuntarauhaa. Kristilliselle kirkolle ei ole annettu maallista valtaa, mutta se kasvattaa hyviä vallankäyttäjiä.
