Mitä ihmettä!
Lähetysjohtaja Jukka Kääriäisen juhlapuhe Kylväjän kesäpäivillä 8. kesäkuuta 2024.
Arvoisa juhlaväki, Kylväjän työyhteisö, ystävät ja tukijat, Lähetysyhdistys Kylväjän juhlavuoden kesäpäivien teema on ”Mitä ihmettä!” Sanat ovat hämmennyksen, ehkä paheksunnan ilmaisu. Huudahdus voi toisaalta ilmaista myönteistä uteliaisuutta, ihmetystä ja ihailua. Kylväjän viidenkymmenen vuoden taipaleella riittää ihmetyksen, kiitoksen ja ylistyksen aiheita. Samaistumme ja yhdymme Joosefin sanoihin elämänsä lopulla 1. Mooseksen kirjan 48. luvussa. Nöyränä ja kiitollisena toteaa: ”Jumala on ollut minun paimeneni syntymästäni tähän päivään saakka” (48:15). Kylväjän tulevaisuutta on sopivaa ajatella tämän paimenta ja lammaslaumaa kuvaavan vertauksen kautta. Kristus on Hyvä Paimen, Kylväjänä olemme Hänen laumansa. Mihin Hyvä Paimen sitoutuu, mitä Hän lupaa, mitä häneltä on lupa odottaa? Kristus-paimen sitoutuu pitämään Kylväjä-laumansa kasassa, turvassa ja oikealla tiellä. Tähän voimme luottaa.
Kylväjän lyhyeen historiaan mahtuu paljon ihmetyksen aiheita. Jumala on nähnyt hyväksi käyttää pientä, ystäväjoukosta kasvanutta lähetysjärjestöä ihmeellisesti työrukkasenaan maailmanlähetyksessä. Jo siitä, että Kylväjä on selvinnyt ja pysynyt pystyssä nämä 50 vuotta, voisimme kiitollisina todeta: ”Mitä ihmettä!” Kylväjän olemassaolo ja Jumalan työn tulokset sen kautta ovat pieni ihme. Kylväjän perustamiskokouksessa luettiin Jeesuksen sanoja Johanneksen evankeliumista: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää” (Joh. 12:24).
Jumalan suurta armoa ja hyvyyttä on se, että Kylväjän työssä on palvellut monia, sitoutuneita lähetystyöntekijöitä, jotka ovat omassa elämässään sisäistäneet nuo Jeesuksen sanat, kuolleet itselleen, jotta Kristus saisi elää heissä ja heidän kauttaan. Tämän työn merkitys ja vaikuttavuus on tunnustettu myös kansainvälisesti. Silloinkin, kun sitä ei olla tunnustettu, itse Herramme on nähnyt uskollisen evankeliumin kylvötyön ja todennut: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija!” (Matt 25:21).
Annan muutaman esimerkin. Time-lehti valitsi lähetyslääkäri Leena Kaartisen vuonna 2005 eurooppalaisten sankarien joukkoon kuvaten häntä eläväksi määritelmäksi sisusta. Etiopiassa palvellut Hilkka Hares, ”Hissu,” palkittiin kansainvälisen Punaisen Ristin komitean myöntämällä Florence Nightingale -mitalilla vuonna 2013 ”poikkeuksellisesta omistautumisesta haavoittuneiden, sairaiden ja konfliktin uhrien hyväksi”. Ritva Olkkola-Pääkkösellä oli merkittävä rooli Etiopian Mekane Yesus -kirkon alkuvaiheissa ja kasvussa. Lea Lukka palveli vaatimattomasti 40 vuotta Japanissa. Heistä ja vaikka kuinka monesta muustakin toteamme ihaillen ja Jumalaa kiittäen: ”Mitä ihmettä!” Jumalan armosta Kylväjä on saanut olla mukana istuttamassa entiseen kommunistiseen valtioon Mongoliaan itsenäistä luterilaista kirkkoa. Tänä päivänä tämä kirkko tekee itse vaikuttavaa, kokonaisvaltaista lähetystyötä. Jumalan armosta olemme olleet synnyttämässä myös Bangladeshiin, yhteen maailman köyhimmistä maista, itsenäisen luterilaisen kirkon. Miten tämä on mahdollista? Mitä ihmettä?
Muutama vuosi sitten intialainen hindutaustainen Meena Suneel tuli miehensä kanssa Ateenan diasporatyön seurakuntaan etsimään apua miehen päänsärkyyn. Kylväjän lähetit Faisal ja Bellah Masih rukoilivat pariskunnan puolesta. Koettuaan ihmeellisen rauhan sydämessään Meena alkoi lukea Raamattua ja rukoilla Jeesusta. Hän sai kokea fyysistä parantumista vaivoistaan. Faisal kertoi miehelle evankeliumin. Muutaman viikon kuluttua Meena sanoi, että hän haluaa koko perheen tulevan kasteelle, vaikka mies ja lapset eivät vielä uskoneet. Meena rukoili perheensä uskoontulon puolesta. Kun kastepäivä oli käsillä, jokainen perheenjäsen halusi kasteen ja liittyä seurakuntaan. Tänään Meena on seurakunnan innokas vapaaehtoinen. Hän on johdattanut monta intialaista tuntemaan Jeesuksen pelastajanaan. Kaikesta tästä pelastuksen sadosta, jota evankeliumin kylväminen on tuottanut työmme kautta, olemme kiitollisia ja annamme kaiken kunnian Jumalalle.
Kuluneen vuoden aikana olemme monesti huokaisseet: ”Mitä ihmettä?” Varsinkin silloin, kun Hamas hyökkäsi Israeliin lokakuun alussa. Lähi-idän ja Ukrainan sodan vain jatkuessa huokaamme Jumalalle: ”Mitä ihmettä!” Ihmettelemistä riittää myös kahden yhdysvaltalaisen miehen iässä, jotka pyrkivät maansa presidentiksi.
Myös Suomen kirkossa ja lähetyksen saralla on riittänyt ihmetystä. Kahden, kirkon virallisen lähetysjärjestön asema on piispainkokouksen tarkastelussa ja vaakalaudalla. Mitä ihmettä? Piispainkokous esitti kirkolliskokoukselle kahta rinnakkaista avioliittokäsitystä. Mitä ihmettä? Lausannen liikkeen lähetyskäskyn tilannekatsaus kertoo, että maailmalla toimii 435 000 lähetystyöntekijää, joista ainoastaan 15 000 toimii tavoittamattomien kansojen parissa. Tämä on alle 3,5 prosenttia. Kun luin tämän, tuhahdin: ”Mitä ihmettä!” Tämä on skandaali!
Keväällä saimme Kylväjän työn 50-vuotisarviointiraportin työkaluksi strategiseen suunnitteluun. Siinä todetaan: ”Kylväjä haluaa olla maan suola. Se on tulevaisuudessa entistä enemmän eri voimien puristuksessa. Tästä syntyy paljon kysymyksiä. Miten säilyttää vanha ja samalla uudistua? Olisi löydettävä reitti kahden uhkan välistä.”
Hyvä juhlaväki, elämme suurten ja nopeiden muutosten aikaa. Kirkossa ja lähetyksen saralla on paljon epävakautta ja monia epävarmuustekijöitä. Nämä voivat kuormittaa, ahdistaa, jopa pelottaa. Monien epävarmuuksien keskellä emme antaudu Kylväjässä pelolle. Emme halua tehdä päätöksiä pelosta käsin. Sen sijaan turvaudumme yhä vahvemmin lähetyksen Herraan, Jeesukseen, ja hänen lupaukseensa: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman” (Joh. 16:33).
”Älä pelkää” onkin Raamatun punainen lanka. Se on enkeleiden kaikkein yleisin sanoma: ”Älä pelkää!” Myös Jeesus itse lohdutti ja kehotti seuraajiaan: ”Älkää pelätkö!”
Tulevina vuosina joudumme Kylväjässä kohtaamaan monia kriittisiä kysymyksiä. Tiukentuneessa taloudellisessa tilanteessa kysymme, miten rahoitamme työmme. Mistä löytyy uusia lähetystyöntekijöitä? Säilyykö Suomen ev.-lut. kirkossa tahto ja mahdollisuus tehdä lähetyskäskyn mukaista klassista lähetystyötä? Miten Kylväjän suhde kirkkoon kehittyy tulevina vuosina? Miten määritämme luterilaisen identiteettimme? Pystymmekö toimimaan, lähetyksen vuoksi, joustavasti, vieraanvaraisesti ja yhteistyöhakuisesti? Uskallammeko sanoa hyville asioille ”ei,” jotta voimme sanoa tärkeimmälle ”kyllä”? Keskitämmekö resurssimme ja voimavaramme olennaiseen: tavoittamattomien tavoittamiseen Kristuksen evankeliumilla? Pystyykö Kylväjä, omasta työnäystään ja omista lähtökohdistaan, määrittämään tulevan suuntansa, vai sallimmeko muiden tahojen määritellä suuntamme?
Yhä jyrkemmän vastakkainasettelun vaivaamassa ympäristössä nämä ovat kiperiä kysymyksiä. Niiden kohtaamiseen ja niihin vastaamiseen tarvitsemme ylhäältä annettua viisautta, evankeliumista nousevaa rohkeutta ja yhteistä sitoutumista perustehtäväämme. Tehtävämme kuuluu näin: ”Lähetysyhdistys Kylväjän tehtävä on edistää Jumalan valtakunnan leviämistä eri kansojen keskuuteen Jeesuksen lähetyskäskyn perusteella.”
Emmauksen tiellä kulkeneiden opetuslasten kokemus tarjoaa 50-vuotiaalle Kylväjälle eväitä tulevaisuuteen. Pääsiäisiltana nämä kaksi opetuslasta olivat murheiden valtaamia, suuren hämmennyksen tilassa. Kaiken epäselvyyden, hämmennyksen ja pelon keskellä ylösnoussut Kristus kuitenkin liittyi heidän seuraansa, kohtasi heidät. Jeesus avasi heille Jumalan Sanaa, ruokki heitä murtamalla leipää ja jäi heidän luokseen. Sen seurauksena, että he saivat viettää Jeesuksen kanssa aikaa ja ammentaa Jumalan Sanasta, näiden kahden sydämet ”hehkuivat innosta” eli evankeliumin ilosta. Tämä into sai heidät kertomaan toisille ”mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen”.
Tällä Emmauksen tiellä, Jeesus tiellä, Kylväjä saa pyytää virren 525 sanojen mukaan: ”Näytä yhden päivän matka, askel jonka tänään saan. Keiden kanssa, mihin suuntaan, polku tänään avautuu? Millä tavoin Isän tahto, meissä tänään tapahtuu?” (3. säkeistö). Tällä Jeesus-tiellä näemme vain askeleen kerrallaan. Silloinkin, kun emme näe selvästi eteenpäin, tahdomme seurata Jeesusta ja viipyä hänen seurassaan. Tahdomme antaa Hänen, Pyhän Henkensä kautta, avata meille Jumalan Sanaa, Elämän lähdettä. Tahdomme lähteä kertomaan heille, jotka eivät ole koskaan kuulleet ilosanomaa, kuinka olemme oppineet tuntemaan Elämän Leivän, Jumalan Karitsan, syntien sovittajan, maailman vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen. Haluamme kehua ja ylistää Kristusta yli kaiken. Haluamme jakaa sitä ikuista iloa ja toivoa, jonka vain Hän voi antaa, uskon kautta. Juuri tätä on Kylväjän radikaali Kristus-keskeisyys. Juuri tähän haluamme keskittyä. Juuri tähän evankeliumi kutsuu Kylväjää, juuri tähän evankeliumi innostaa Kylväjää.
Aloitin puheeni kertaamalla viime vuoden ihmettelyn aiheita. Olennaista Jumalan lähetyksessä ei kuitenkaan ole se, mikä hämmästyttää meitä suomalaisia. Olennaista on, että maailmassa elää liki kolme miljardia ihmistä, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia Kristuksesta. Olennaista on, että he saisivat mahdollisuuden hämmästellä ja ihastella Jeesusta vapahtajana, todeta Jeesuksesta: ”Mitä ihmettä!” Ihmetellä sitä, miten Jeesus yllättää meidät syntiset ihmiset rakkaudellaan, hyvyydellään ja armollaan. Lähetystyössä haluamme toimia kuin Pyhä Henki: kehua Jeesuksen hyvyyttä, kääntää huomion Kristukseen, ei itseemme.
Jeesus sai ihmiset kaiken aikaa huudahtamaan: ”Mitä ihmettä!” Kaikki, jotka kuulivat mitä 12-vuotias Jeesus puhui temppelissä, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan (Luuk 2:47). Teini-Jeesusta ihmeteltiin myös. Vuorisaarnan lopussa ”kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan (Matt. 7:28-29).” Kun Jeesuksen luo tuotiin pieniä lapsia, jotta Hän koskisi heitä, opetuslapset estivät aikeet närkästyneinä. Jeesus kuitenkin toivotti lapset tervetulleiksi (Luuk 18:16).” Jälleen moni mietti: Mitä ihmettä!”
Kun Jeesus tyynnytti ankaran myrskyn, ihmiset hämmästelivät: ”Mitä ihmettä (Matt 8:27, Mk 6:51)?” Kun Jeesuksen olemus sädehti kirkastusvuorella, opetuslapset päivittelivät: ”Mitä ihmettä?” (Luuk 9:29). Kun Jeesus ennusti tulevan kärsimyksensä ja kuolemansa (Luuk. 9:22), kun Hän kumartui pesemään opetuslastensa likaiset jalat, Pietari tokaisi: ”Mitä ihmettä?” Et sinä saa kärsiä! Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani (Joh. 13:8)!
Kun Jeesusta syytettiin Pontius Pilatuksen edessä ja Hän pysyi hiljaa, Pilatus päivitteli: ”Mitä ihmettä?” (Matt 27: 1-14). Ristiltä Jeesus vastasi vihaan rakkaudella: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä he tekevät!” (Luuk. 23:34). Mitä ihmettä? Kun Magdalan Maria riensi pääsiäisaamuna kertomaan opetuslapsille ”Minä olen nähnyt Herran!” (Joh. 20:18), koko opetuslasten joukko hätkähti: ”Mitä ihmettä!” Kun Pyhä Henki laskeutui helluntaina opetuslasten päälle, väkijoukko ihmetteli: ”Kuinka me – – kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja?” (Apt. 2: 7, 11). Tämän jälkeen ääni taivaasta nuhteli Pietaria ja sanoi: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi” (10:15). Pietari joutui toteamaan vierailullaan Korneliuksen kotona: ”Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä” (10:34). ”Mitä ihmettä!” Evankeliumi Kristuksesta kuuluu siis myös pakanoille, niille, jotka eivät vielä kuulu Jumalan kansaan ja valtakuntaan.
Kylväjässä liitymme tähän pitkään todistajien ketjuun helluntain ja Kristuksen paluun välissä. Haluamme evankeliumin kylvön vuoksi keskittyä perustehtäväämme, jotta yhä useampi saisi mahdollisuuden ihastella ja ylistää Kristusta ja sanoa Hänestä ”Mitä ihmettä?” ja turvautua Häneen pelastajana. Jumalan pelastava armo, Kristuksen evankeliumin ilo, niissä riittää ihmeteltävää yllin kyllin!
Tulevina vuosina Lähetysyhdistys Kylväjä tulee Kristuksen lammaslaumana kokemaan monenlaista vastustusta, meitä tullaan vetämään moneen suuntaan. Työmme oikeutusta tullaan haastamaan. Lähetysjärjestömme identiteetin kirkastaminen ei tule olemaan helppoa. Tämä voi olla jopa raastavaa. Kun talouspaineet ja keskustelu Kylväjän suunnasta uhkaavat asettaa meidät toisiamme vastaan, pidetään katse Hyvässä Paimenessa, kuunnellaan tarkasti Hänen ääntään. Jeesus sanoo itsestään: ”Lampaat kuuntelevat [Hyvän Paimenen] ääntä. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. – -Hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä” (Joh. 10: 3-4).
Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voimme kuitenkin luottaa Jumalan lupaukseen: ”Jumala, joka on Kylväjässä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä” (Fil. 1:6). Jos paineet puristavat Kylväjää niin, että parahdamme, ”Au! Herra, auta!” silloinkin saamme luottaa, että itse Hyvä Paimen, Jeesus Kristus, pitää Kylväjän kasassa, turvassa, oikealla tiellä.
Psalmi 23 on sopiva rohkaisu ja siunaus Kylväjän seuraavalle viidellekymmenelle vuodelle: ”Herra on Kylväjän paimenen, ei Kylväjältä mitään puutu. Hän vie Kylväjän vihreille niityille, hän johtaa Kylväjän vetten ääreen, siellä Kylväjä saa levätä. Hän virvoittaa Kylväjän sielun, hän ohjaa Kylväjää oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka Kylväjä kulkisi pimeässä laaksossa, ei Kylväjä pelkää mitään pahaa, sillä sinä olet Kylväjän kanssa. Sinä suojelet Kylväjää kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. – – Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi Kylväjää kaikkina sen päivinä, ja Kylväjä saa asua Herran huoneessa päiviensä loppuun asti.” Kun jatkamme evankeliumin kylvöä lähetyksen Silkkitiellä, tavoittamattomien tavoittamiseksi, Kylväjä saa omistaa Joosefin sanat: Jumala on ollut minun paimeneni syntymästäni tähän päivään saakka. Aamen!
