”Tästä kirjeestä tuli toisenlainen”
Magnus Riska sai Suomen ulkoministeriöstä viime vuoden pyhäinpäivänä tekstiviestin, jossa luki: ”Poistu välittömästi maasta”. Etiopian hallitus oli muutamaa päivää aiemmin julistanut taistelujen vuoksi hätätilan. Lähetystyöntekijän oli astuttava jälleen kerran tyhjän päälle.
Marraskuun alussa 2021 Kylväjän Etiopian lähetystyöntekijät Magnus ja Gunilla Riska rukoilivat jälleen kerran askelmerkkejä, kun edessä oli tuntematon tulevaisuus.
Tigrayn vapautusrintaman TPLF:n ja Etiopian hallituksen väliset taistelut olivat kiristäneet hermoja. Kapinalliset työntyivät aina vain lähemmäksi pääkaupunkia Addis Abebaa. Laukut oli käsketty pitää koko ajan lähtövalmiina.
Riskojen kotikaupungissa Hawassassa oli toistaiseksi ollut rauhallista. Pariskunta oli kuitenkin todennut, että Gunillan olisi parempi palata Suomeen, sillä rintamalinjat liikkuivat arvaamattomasti, eikä kaupallisen lentoliikenteen jatkumisesta ollut varmuutta.
Gunilla pääsi lennolle kohti Helsinkiä, mutta Magnus päätti jäädä jatkamaan työtään. Tabor Evangelical College oli kutsunut hänet opettamaan evankelistoille Vanhaa testamenttia, ja sitä hän halusi tehdä.
Hallitus julisti hätätilan
Myöhään illalla Suomen ulkoministeriö lähetti Magnukselle viestin, jossa luki ”Poistu välittömästi maasta”. Hallitus oli julistanut Etiopiaan hätätilan. Ulkona liikkuminen oli vaarallista ja öiseen aikaan kiellettyä. Magnus ryhtyi kirjoittamaan marraskuun ystäväkirjettä ”Tästä kirjeestä tuli toisenlainen.”
Lentolipun osto onnistui, mutta matkustamiseen tarvittavat asiapaperit olivat ulkomaalaistoimistossa uusimista varten. Suomessa kännyköihin alkoi kilahdella esirukouspyyntöjä. Eräs esirukoilija kertoi jälkeenpäin, että taistelu oli ollut kovaa, mutta ”Jeesus Kristus on voittaja”.
Evakuoidut lähetystyöntekijät olivat lentokoneissa ihmeissään kuin Mooses Punaisen meren pohjalla. Kukaan ei tiennyt, mitä tapahtuisi seuraavaksi.
Kunnolla polvilleen
Magnus Riska on Vanhan testamentin dosentti, joka ehti ennen Etiopiaa palvella kuusi vuotta Kylväjän lähettinä Israelissa. Heprean kieli on hänelle rakas, ja hyvä kielitaito auttaa ymmärtämään Vanhan testamentin maailmaa syvällisesti.
Etäyhteyksien avulla opettaminen on onnistunut jollakin tavalla myös Suomesta käsin. Kerran viikossa Magnus on lähettänyt evankelistaopiskelijoille verkon välityksellä luennon ja rukoillut, että netti toimisi sen verran kuin sanoman vastaanottaminen vaatii.
Meneillään olevan lukuvuoden Magnus on opettanut psalmeja. Toisille luentoja valmistellessaan dosentti nauttii Raamatun kyvystä koskettaa sydäntä juuri niin, kuin kulloinkin on tarpeen. Jopa tuttu Paimenpsalmi avautui uudesta kulmasta.
Ensimmäisissä jakeissa paimenpoika puhuu Hyvästä Paimenesta yksikön kolmannessa persoonassa: Paimen johdattaa, ohjaa ja virvoittaa. Mutta kun tulee oikein vaikeaa, suhde muuttuu.
– Kuoleman varjon laaksossa Daavid elää minä-sinä-suhteessa Jumalan kanssa. Jumala sallii meille vaikeuksia, että menisimme kunnolla polvillemme.
Huonoja uutisia
Lokakuussa 2003 Magnus Riska istui Jerusalemissa olohuoneessaan katsomassa draamasarjaa 24. Yhdysvaltain terrorisminvastaisen yksikön agentti Jack Bauer ratkoi ruudulla isänmaata uhkaavaa kriisiä.
Kesken kaiken Magnuksen silloinen vaimo Gunlög tuli hänen luokseen ja kertoi löytäneensä rinnastaan kyhmyn. Israelin terveydenhuolto ei aikaillut, vaan vaimo leikattiin nopeasti kahteen otteeseen.
Keväällä Magnus alkoi ihmetellä, miksi urheilua paljon harrastava Gunlög ei saa voimiaan takaisin.
– Kesällä saimme huonoja uutisia. Syöpä oli uusiutunut. Nyt se oli vatsassa, eikä sitä voinut leikata, Magnus muistelee.
Lääkäri kehotti perhettä palaamaan Suomeen. Yhdeksän, seitsemän ja neljävuotiaat lapset ryhtyivät hämmentyneinä pakkaamaan tavaroitaan.
Helsingin Meilahden sairaalan syöpäosasto tuli Magnukselle tutuksi.
– Kävin siellä melkein joka päivä.
Pari päivää ennen Gunlögin kuolemaa Magnus sai pienen toivonkipinän. Vaimon vointi koheni, ja hän jaksoi jopa hiukan kävellä käytävällä. Pysyvää käännettä parempaan ei kuitenkaan tullut.
Laskutoimituksia tiskialtaalla
Surun ja avuttomuuden lisäksi Magnus tunsi välillä myös vihaa. Miten Jeesus saattoi sallia tämän? Elämästä katosivat värit. Päivät olivat mustaa ja valkoista kuin lapsuuden televisiolähetyksessä.
Lesken uskontunnustukseksi muodostui Johanneksen evankeliumista katkelma, jossa monet loukkaantuivat Jeesukseen. Mestari kysyi silloin opetuslapsiltaan, että halusivatko nämäkin lähteä pois. Pietari vastasi: ”Mihin me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.”
– Tiesin, että jos lähtisin pois, joutuisin pimeyteen.
Lapset pitivät isän kiinni arjen rutiineissa, heidän vuokseen hän ei voinut liukua pois. Nuorinta päiväkodista hakiessaan Magnus nojasi hissin seinään epävarmana siitä, riittäisivätkö voimat kahteen seuraavaan askeleeseen.
– Tiskatessani aloin laskea vuosia. Hoitaisinko perhettä yksin seuraavat 15 vuotta siihen asti, että nuorin muuttaisi pois kotoa.
Tammikuussa Magnuksen syntymäpäivä sattui sunnuntaille. Hän vei lapsensa tavalliseen tapaan Helsingin Matteuksen kirkkoon. Kun kuolleille sytytettiin kuorissa kynttilöitä, nainen hänen takanaan alkoi itkeä. Messun jälkeen Magnus ilmaisi hänelle lämpimän osanottonsa.
Uusia alkuja
Silloin tapahtui käänne. Värit ja voimat alkoivat palata. Ennen kuolemaansa Gunlög oli sanonut miehelleen, että tämän ei pitäisi jäädä yksin.
– Se oli viisaasti sanottu.
Pian eräs Riskan perheelle tuttu diakonissa alkoi tuntua uudella tavalla läheiseltä. Vuonna 2005 Gunilla Meinander ja Magnus menivät naimisiin. 15 vuotta vierähti Kylväjän palveluksessa, seurakuntatyössä ja Porvoon hiippakunnan dekaanina ennen kuin pariskunta lähti yhdessä lähetystyöhön. Oli odotettava, että lapset nousisivat siivilleen.
Gunilla sai Taborin Evangelical Collegesta työn englannin tukiopettajana, ja lisäksi hän huolehtii yhteyksistä lähettäjiin ja Kylväjään.
– Mutta nyt asumme Helsingissä. Olemme viikoittain yhteydessä Etiopiaan ja jos hyvin käy, palaamme sinne tammikuun lopussa uuden lukukauden alkaessa.
Ulkomaan uutisten valossa Magnuksen toive tuntuu rohkealta. Hän on kuitenkin varma, että Jeesuksen tahto toteutuu.
– Jos Herramme haluaa, että palaamme, me palaamme. Mutta Suomessakin on hyvä olla. Saamme joka päivä vettä, ruokaa, sähköä ja internetyhteyden. Sellainen on hyvä päivä.
Oikea aika
Vuoden pimeimpään aikaan psalmikommentaarit loistavat kirkkaina Magnuksen tietokoneen ruudulla. Etiopiassa pimeys ei johdu auringonvalon puutteesta, vaan rauhattomuudesta ihmisryhmien välillä. Dosentti uskoo, että tämä on juuri oikea aika tutkia sodan keskellä elävien evankelistojen kanssa psalmeja.
– Psalmit ovat rehellisiä. Joskus ne alkavat hysteerisellä hätähuudolla, mutta lopussa kaikuu kiitos. Jumala on suuri, ja kaikki on hänen käsissään.
Magnuksen opiskelijat ovat evankelistoja, jotka tekevät työtä eri puolilla Etiopiaa. Neljä vuotta kestävien opintojen jälkeen he palaavat kotiseuduilleen kertomaan Jumalasta, joka antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka uskoo häneen, joutuisi kadotukseen.
Opinnoissa on lähetystyöhön innostava ja varustava ote.
– Kymmenen miljoonan jäsenen Mekane Yesus -kirkko kasvaa kovaa vauhtia. Tavoitteena on, että jokainen jäsen todistaa joka vuosi Jeesuksesta neljälle uudelle ihmiselle.
Kirkko katsoo myös oman maan rajojen ulkopuolelle. Vuonna 2007 se perusti lähetysseuran (International Mission Society), jonka visiona on lähettää ulkomaille 500 lähetystyöntekijää. Triathlonia harrastava Magnus Riska ei pidä haavetta ollenkaan hulluna. Jos näky on syntynyt Jumalan sydämellä, se voi toteutua. Ja hän haluaa olla vaimonsa kanssa siinä mukana.
Riskat palasivat Etiopiaan 28.1.2022.
Teksti: Danielle Miettinen
Pääkuva: Saija Tiilikainen
Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 1/22.
