Terveys- ja turvallisuushanke
Onnettomuudet ja tapaturmat aiheuttavat monenlaisia sairauksia, vammautumisia ja kuolemantapauksia bangladeshilaisissa yhteisöissä varsinkin maaseudulla. Kylien hätävalmius on heikko ja ihmisten tapaturma-alttius on korkea. Tapaturman tai sairaustapauksen sattuessa apua on vaikea saada, mistä syystä hätätilanteitten seuraukset ovat usein kohtalokkaita. Erityisen suuri kohtalokkaiden seurauksien riski on naisilla ja lapsilla.
Hankkeen pitkäaikainen kehitystavoite on Luoteis-Bangladeshin kyläyhteisöjen turvallisuuden paraneminen, erityisesti naisten ja lasten turvallisuuden ja elämänlaadun koheneminen, ennaltaehkäistävien hätätapausten väheneminen ja seurausten lieventyminen. Hankkeen tavoitteena on kylien turvallisuuden lisääntyminen ja se, että kylien asukkaat saavat tehokasta ja nopeaa apua hätätilanteissa ja niiden jälkeen.
Toimeenpiteet ihmisten voimaannuttamiseksi, tapaturmien ennaltaehkäisyn tehostamiseksi ja hätävalmiuden kasvattamiseksi:
Ensiapukoulutus Bangladeshissa
- Ensiapukurssit ja ensiapuvälineiden saatavuus
- Turvallisempien asuinympäristöjen luominen kyläyhteisöjen pienprojekteissa kyläläisten aloitteiden pohjalta
- Ruohonjuuritason ensihoidon kehittäminen vahvistamalla kylälääkäreiden ja -kätilöiden valmiuksia
- Tuki onnettomuuksissa vammautuneiden palaamiseksi yhteisönsä aktiivisiksi toimijoiksi
- Kyläyhteisöjen tekemät valmiussuunnitelmat hätätapausten varalle
Hanke toi toimeentulon
25-vuotias Sri kertoo olevansa nuorin kolmesta veljeksestä. Vanhin veli on päivätyöläinen, itse hän sai mahdollisuuden käydä koulua kahdeksanteen luokkaan saakka. Nykyisin kuivana aikana nostetaan viljelyksille pohjavettä moottoripumpuilla. Sri kertoo toimineensa yhden pumppumestarin apulaisena, kun hän kuuli vuonna 2011 mahdollisuudesta osallistua ulkomaisen kehityshankkeen 45 päivän kurssille, jonne hän sitten pääsikin. Kurssin lopuksi annettiin perustyövälineitä, ja ne hän laittoi heti ahkeraan käyttöön. Hän alkoi hankkia niin hyvin, että pystyy kouluttamaan veljeään ja auttamaan jo työkyvyttömiä vanhempiaan. Omaa perhettä hänellä ei vielä ole. Myöhemmin Sri avasi oman työpajan keskustan basaariin ja koska hän voi siellä pitää myös varaosamyymälää, hänen tulotasonsa on noussut.
Samsur kertoo: Perheeni ja minä näimme monenlaista vaivaa elääksemme. Mieheni on päivätyöläinen eikä töitä ole joka päivä, koska peltotyöt ovat kausiluonteisia. Jollei ole työtä, usein ei ole ruokaakaan. Puutteesta johtuen riitelimme paljon. Eräänä päivänä Kylväjän hanketyön työntekijä tuli kylääni ja esitteli kuinka maattomille ja köyhille järjestetään ohjelma, jotta he oppisivat “seisomaan omin jaloin”. Kuulin asiasta, mieheni antoi tukensa ja voin osallistua kehitysryhmään sen jäsenenä. Vuonna 2008 osallistuin vuohikurssille. Sain ryhmältä vuohen. Sen saatua ensimmäiset jälkeläiset, annoin yhden kilin ryhmälle. Vähitellen määrä lisääntyi, ja kolmen vuoden kuluttua palautin myös saamani uuhen. Nyt minulla on ollut yhteensä yhdeksän vuohta. Myin kaksi pässiä ja sillä rahalla ostin hiehon. Yhden vuohen myin, kun tarvittiin rahaa tyttäreni hääkuluihin. Vuohien kasvatuksen kautta saan lisätuloa, ja olen voinut osallistua perheeni elättämiseen aiempaa enemmän. Sen mukana on tullut perheeseeni myös rauhaa, kun rahasta ei tarvitse riidellä.
Mina kertoo: Olin hyvin nuori tyttö, kun minut naitettiin. En osannut lukea enkä kirjoittaa, mutta sain Uzirpurissa ompeluopetusta ja kirjontatöitä, siitä sain omaa rahaa. Kun en osannut kirjoittaa nimeäni palkkiokuittiin, ohjaaja Balesor opetti minut kädestä pitäen kirjoittamaan nimeni. Ostin säästämilläni rahoilla vuohen, joka sai useita jälkeläisiä, ja niitä myymällä hankin lisää rahaa. Sain lapsia, ja kun he kasvoivat he pääsivät kouluun.
Myöhemmin aloitettiin kylässäni säästöryhmä, jonka jäseneksi liityin. Talletimme viikoittain 10 takaa (10 senttiä) ryhmän rahastoon. Rahastosta sain myöhemmin lainaa ja hankin viljelymaata. Saamme riisiä itselle ja myytäväksi. Lasteni isä sanoi, ettei pysty yksin kouluttamaan lapsia, ja minä sain auttaa. Lasten koulutukseen tarvitaan paljon rahaa, isä antaa, ja minäkin hankin ja annan. He tarvitsevat aina uusia talvi- ja muita vaatteita. Koulun lisäksi he tarvitsevat yksityisopetusta pärjätäkseen, siihenkin menee paljon rahaa.
Säästöryhmä toimi hyvin, ja sitten se sopimuksen mukaan itsenäistyi. Myöhemmin aloitin oman säästöryhmän kylän naisten kanssa; meitä on 22, toimin ryhmän vastaavana. Vuoden kuluttua ryhmä liittyi järjestön (BLM-F) kehitysohjelmaan. Meillä on pankissa oma tili, jolle säästöt talletetaan. Rahastossa on 15 500 Tk (160 euroa). Olemme saaneet useita vuohia. Säästöryhmätoiminta on hyvä, koska saamme lainoista korkotulotkin itsellemme. Perheeni tulee nyt hyvin toimeen. Olen koko ajan tehnyt käsitöitä ja saanut niistä lisätuloa.
Tämän linkin kautta pääset katsomaan Facebook-albumia Kohtaamisia Bangladeshissa.